keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Uusia ja melkein uusia levyjä

Kovin on tietysti            H Å K A N !


Tämä tai mikä vaan noista uusista seitsemästä. Miten hän sen tekee? Musa on täynnä tunnetta ja innostusta vaikka tää on joku kymmenes platta.

Yhtenä selityksenä mietin sitä miten porukka kiertää tässä messissä. Björn Olsson aina mukana, muuten jengi vähän vaihtuu ympärillä, mutta edes takas. Nyt taas jengissä Jocke Åhlund, joka tuotti kymmenen vuotta sitten kaksi Håkanin levyä. Tällä levyllä muusikoissa ei ole mulle niin tuttuja nimiä, usein sille listalle on vetänyt vertoja vain sanoitusten namedroppailut.

Mut siis mitäs tässä, kuuntelen levyä ja hymyilen.

Muuta hyvää, Coralin 2018 levy on paras sitten Roots & Echoes, Alice Boman odottaa tossa soittimen päällä, Strokesin uus on ihan sika hyvä, ja sit Talk Talk Spirit of Eden, no se ei oo ihan uus, mutta mulle on, ja vaikuttaa levyltä johon tulen palaamaan säännöllisesti. Jotain kaikuja tästä Verven Storm In Heavenillä?

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Peilikuvia

Waterloo Sunset:



Bendover Babies:



One Last Time:



Run Away from the Sun:



Jag Vill Ha En Egen Måne:



Viidestoista Yö:



Ekaks piti laittaa että Voice of Finlandin henkinen voittaja Oskari Kytömäki on kuin ilmetty Ville Valo sieltä 2000 Jykevää On Rakkaus meiningistä. Kytömäestä ei ollu oikein kuvia niin sitten tuli nuo mieleen. Ja vanha kunnon olut=tulo.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Walk Beside Me

Pientä päivitystä tännekin. Walk Beside Me, Kap Kapin uusin levy, pikku hiljaa vinyylinä ulkona. Mulla on tää vamma että en kuuntele youtubesta jne. ennen kuin oon saanu hankittua fyysisen äänitteen, jos oon siis kelannu sellasen hankkia. Joten mulla tää on nyt vasta kuuntelussa. Ja mitäs kuuluu?

Bändisoittoa, se tuli ihan ekaks mieleen, koska oon kuunnellu Junnulta viime aikoina soolokassua ja siinä on tietty soolomeininki. Tokana kansi ja nimi tuo mieleen Twin Peaksin, ja onhan tää kaikin puolin häiriintynyttä kamaa. Tosi yhtenäinen paketti kanssa, musa ja sanat, ja tää on kuitenkin äänitetty "in various spaces in Helsinki during 2015-2018".

Underworld - Iggy. I Don't Like Dreaming - Commarit! Three Free Days - Coral parhaimmillaan.

Häiriköinnin seassa tulee rollaririffejä! Junnu osaa vaikka mitä, mutta kyllä se mulle kovin juttu on kuitenkin tää kitarameininki. Butler, Squire, Alajuuma.

Lopuksi Paradox. Nettiversiossa vikana tulee Jam For You, tässä korvattu ns. oikeella biisillä. Mun paradoksi on siinä että mulle tulee tästä musasta hyvä fiilis, vaikka muudi on aika - no, painava. Biisi klousaa levyn hienosti, ja sitten vaan käännetään kiekkoa ja mennään taas.

10/10.

Tähän vielä tubelinkki:


keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hyvästä biisistä voi tehdä kaks

Alkuperäisteos:



Hiukan jotain samaa alusta alkaen:



Eikä siinä vielä kaikki!



Tossa joutuu kuuntelemaan sinne kertsin loppulinjaan yhtäläisyyttä etsiessä. Voi vide. Ei sillä, kaikki tietää pelin hengen.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Kaisaniemi 24.8.2019

HS-printissä keikalla esiintyi vain Liam ja Franz. Netissä Richard Ashcroft kuitattiin yhdellä lauseella etäiseksi ja flegmaattiseksi. Kröhöm. Toinen näkökulma:

Päivän aloitti Jade Birdin peruttua Richard Ashcroft muistellen Pori Jazzia, sadetta, muutamaa ihmistä teltoissa mailin päässä. Nyt oli eri meno. Hitit kuultiin Urban Hymnsiltä + A Song For the Lovers joka on käytännössä samaa matskua, ja sitten vielä pari toisiksi viimeisimmän soololevyn menevämpää biisiä. Tai This Is How It Feels on hituri mutta hyvä joka tapauksessa.

Sonnet, Drugs, Space & Time, Lucky Man, Music Is Power, A Song For the Lovers, This Is How It Feels, Hold On, Bittersweet Symphony. Näin muistelen, järjestys tietty eri alun ja lopun välissä. Lähes kaikkien biisien lopuksi Riku jammaili erinäisiä ulinoita, räppejä ja mitä nyt oli fiiliksen mukaan tulossa. Ei kyynisyyttä, ei kyllästymistä, iloista meininkiä yhteisen rakkauden äärellä.

Erityisesti tulee mainita basisti, joka oli päässyt backstagealueelta lavalle mukaan passi kaulassaan. Musan ykkösfani lauloi biisit mukana ja kiemurteli ja hyppi ja oli pelkkää hymyä. Ei ollu duunissa, tai jos oli niin maailman parhaassa sellaisessa. 10/10.

Franz Ferdinand on tunnettu mm. FIFA-soundtrackiltä ja koko keikka odotettiin että tulee Take Me Out. Ja se tulikin heti ekana. Eikun se vaan kuulosti siltä. Ja niin kaikki seuraavatkin.

Liam Gallagherista oli riittävän tarkka kuvaus Hesarissa niin en ala sitä tässä toisintamaan. Once on hyvä biisi, muuten parempi pysyä niissä Oasiksissa. Kiva että vetivät mm. Be Here Nown.

Uusi liikuntamuoto

Ziivo on tarkoitettu äideille sukupuoleen katsomatta. Liikuntatunnit järjestetään etänä, kukin saa tehdä liikkeet (pyyhkäisy, jynssäys jne) omilla välineillä omalla kotisalilla. Tämä liikuntamuoto vastaa moniin kaikissa meissä edelleen vaikuttaviin metstästäjäkeräilijän perimän tarpeisiin liikuttaen ruotoa monipuolisin kiertoliikkein ja mukavan vaihtelevin työliikeasennoin.

Nyt kaikki ziivoamaan!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Jumi veke

alotetaan kahdella marjalla weekendien kunniaksi. Aikoina muinoisina vastaavat yleisöt ensisijaisesti tälläsella kamalla:


Nyt menee tämmönen paremmin läpi:



Kattelin November Rainia ja iski tämä totuus palleaan. Tilulilulii, nahka chapsit, miksei enää?

Sit Helen West pistää levyarvion: REM on se aika jolloin ihminen näkee unia. Ettäs tiedätte. Mutta miksi biisin nimi on Nightsleeper? Ja mihin laulaja Michael Boltonin ihana kuontalo on kadonnut? Täältä tähän!