Tässä myyntitiimistä parasta härkää ulos kaivaa Jari:
Tässä kirjailija pohtii elämän rivien välejä:
No eiks oo? En nyt saanu ihan parhaita, mutta kyllä ne on. Katoin Mikin Yle Areena ohjelman kaikki osat ja olipa hyvä meno, ainoo selkeästi mulkun oloinen oli kosmoksen viisain vuodenaika. Ei taputeta pelkästään toinen toisen selkää, mutta silti mulle tulee etukäteen arveluttavista henkilöistä hyvä viba ja miksiköhän? Ei kaiveta vastakkaisuutta toistemme persoonista. Ehkä se lähti siitä tässä ohjelmassa. Ja Syksylle Miki tais sanookkin sit lopuks et soitaksä jossain Cure cover-bändissä eli siinä ei enää pysytty tässä linjassa. Mikä oli kokonaan Syksyn vika, cancel Syksy ja cancel Palestiina!
Aina kun Mikistä kirjoitan, eli joka toinen vuosikymmen, niin laitetaan:
Ei hirveä yllätys, että John Calella on hyvää musaa. En oo vaan ikinä kuunnellu :)
Kovassa rotaatiossa myös Gold Against the Soul remaster kaikilla herkuilla. Olin jo parissa nettikaupassa laittanu sen ja paljon muuta ostoskoriin, kunnes totesin etten halua ostaa mitään näin. Odottelin rauhassa päivää jolloin Keltainen Jäänsärkijä oli taas reittini varrella ja sieltä sitten. Kiitos taas Jyrkille hauskasta sananvaihdosta ja Jellyfishiä odotellessa!
Ihan on identtiset. Mietin tosta Vartian jutusta että jos nyt New Yorkin lennon kompensointi maksaa vaikka 50 e kun paska on tuulettimessa, ja idea on et kompensaation hinta nousee ollen vaikka 100 e kun paska on jumittanut tuulettimen ja lämpötila on 55, ja jengi haluaa maksaa sitä harvemmin mitä korkeammalle hinta nousee, niin miten homma toimii?
Jotenkin en vaan usko mihinkään muuhun malliin kuin haittaverotukseen ja sitä kautta kysynnän laskemiseen ja sitä kautta investointien ohjautumiseen puhtaampiin vaihtoehtoihin ja kulutuksen ohjautumisen kestävämpiin juttuihin. Jos tässä on tarkotus välttää keltaliivejä ja tuoda tää autovero-henkisesti varkain sisään niin sitten joo on tässä pointtia, ja aina on hyvä kun tekee jotain, mutta... emmä tiiä, mennään tällä:
ketjua voisi varmasti jatkaa, mutta ei välttämättä paremmilla bändeillä. Huomioni kiinnittyi The Everlastingin kertsin riviin "In the beginning, when we were winning" - miten en ollut aiemmin yhdistänyt tätä Broder Danielin biisiin "When We Were Winning"? Pohdin mitä kaikkea muuta yhteistä näillä bändeillä on, koska intuitioni sanoi että nämähän ovat ihan samaa juttua, ja juuri siksi pidän ja ennen kaikkea silloin aikanaan pidin näistä niin kovasti.
Yhteistä on esimerkiksi korostettu "me vastaan muut" asetelma, bändi jenginä, jota muu maailma ei ymmärrä. Tämähän ei ole harvinainen teema mutta kuitenkin. Tyttöfanit. Jonkinlainen älykäs ulottuvuus, haastatteluissa ja sanoituksissa yritetään sanoa jotain, ja niitä pidetään tärkeinä koska voidaan sanoa jotain sellaisen formaatin puitteissa mistä muut bändit ei välitä. BD:n sanoitukset toki olivat dadaa, mutta fiksuilua sekin oli. Lavalla on agressiota ja fyysisyyttä, mutta sen ulkopuolella ei todellakaan vedetä machona, päin vastoin.
Musa on erilaista, vaikkakin halutessaan siitä löytää yhtäläisyyttä kehityksen kautta, molemmat lähtivät punkimmasta ilmaisusta liikkeelle, arvatenkin ihan käytännön syistä. MSP varioi tyylin suhteen paljon enemmän, ja kikkailu on täysin sallittua, kitarasooloissa jopa suotavaa. Myös laulajan kyvyssä hallita instrumenttinsa on hiukan eroa.
MSP:
BD:
Bonus: jossain brittimusalehdessä kehuttiin 90-luvun lopussa Manicsia: parhaat sanat, parhaat se ja tämä ja tuo, ja yhtenä mainittuna parhaat sointukierrot. Eipä tuu liian usein vastaan tämä, vaikka esim. Loven Forever Changesista kirjoitettaessa sointukiertojen arviointi olisi paikallaan aina. Hyviä kulkuja on kyllä.
