Näin nimesi Martin Carr erään ei parhaan biisinsä. Toveri Vepsun ansiosta päätin tutustua tähän sankariin, ja eka biisi mikä kuuntelin kuulosti kumman tutulta. Aloitetaan tästä...
Niin, toi on yks maailman parhaista biiseistä minä tahansa päivänä keneltä tahansa kysyttynä, joo, just näin. Mites se Webb?
Levy on saman tyyppinen kuin Kortedala, kirkasta saundia ja yleisesti aika positiivista Call Me Al vibaa musiikissa sanojen mennessä milloin mihinkin tunnelmaan. Tarinoita Jensistä/kertojasta ja ihmisistä joiden kanssa hän on tekemisissä. Sämplejä on melko vähän, ja nekin välillä vanhasta pankista (Postcard #17 - Be Good). Ulkopuolinen tuottaja what what!
Tärkein kysymys, ovatko melodiat parempia kuin missään muualla tänään? Avainbiisi vastaa että parhaimmillaan onneksi ovat! Kertsi menee ihon alle. Lisäksi tarinat ovat useammin hyviä ja kestäviä, ehkä toi To Know Your Mission siinäkin mielessä paras. On se mun mielestä harvinaista että kun sanoja lukee, niin ne toimii tosi hyvin, ja sitten biisit alkaa kuulostamaan paremmalta kun se tarina on kunnolla päässä. Eli ne on kokonaisuuksia.
Onneks kerkesin tekemään oman ananasmehuriffini (Ett År Mer) ennen Wedding In Finistèren julkaisua. Linkki on pieni mutta kuulen sen joka kerta :)
Jonkinlainen välityö tämä minusta on. Smalltalkissa omalla sivullaan Lekman selvitti, että hän teki parikin levyä ennen tätä, ne vaan meni roskikseen eri syistä. Se kirjoitus on muuten tosi hyvä. Mutta siis tää levy, on hyvä joo, Lekman asteikolla 3/5 tai 4/5 jos nyt ohuesti kiinnostaneet puolet levyn biisestiä päättää kasvaa (esim. How We Met, the Long Version todnäk tekee näin), mutta odotan kyllä edelleen tulis Jensiltä sellainen Jason Pierce -henkinen totaalinen "kattokaa nyt, näin se tehdään, joka nurkasta", hullun neron taidepaketti musiikillisesti, ei pelkästään sanoituksien osalta.
-------
Päivitys: kyllä se kasvaa sieltä. Hotwire the Ferris Wheel pyörii päässä ahkerasti, Kanske Är Jag Kär I Dig tulee mieleen jotenkin, hyvä hyvä hyvä fiilis. Yleisesti oon alkanu diggaaman laulusaundin Michael Stipe vibasta. Ja onhan ne nykyään saman näkösiäkin
Odottaa odottaa, joku aika sitten tuli meililistalla oleville infoa joten lähellä se uus levy on. On on. Joskus ghostwriting tai muu on tuonut mieleen epäilyksen, tällä se lähtee:
Tuli taas semmonen fiilis että vitsi mä haluun tonne, missä ikinä vastaava voisi toteutuakaan. Maple Leaves siinä kohtaa kun lähtee vika nostatus about 2.35 aijai.
15.6.2005 Jens Dubrovnikissa. Sana kiersi Stupidossa jne. ja paikalla oli "valmis" yleisö. En enää muista ainakaan tälleen lonkalta yhtään biisiä, vain sen että jossain vaiheessa pisti sähköt veke, asteli alas lavalta ja kaikki kuunteli hipihiljaa tätä osiota. Ei siellä muutenkaan hirveesti juoruttu.
Jotenkin näin:
Viime vuosi meni postikorttien ja erinäisten julkisten projektien parissa. Innostuin, kyllästyin. Nykyaikaa, ehdottomasti, mutta minä en ole niin kotonani tässä ajassa vapaasti lainaten. 2016 meininki on taas eri, ei päivityksiä, ei mitään, paitsi tää:
Jens on vielä siellä. Biisi 2 sorry en osannu tohon laittaa sitä heti fiksusti.
Ja kun kirjoitan lyhyesti, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. No se oli semmosta vähän sinnepäin. Tykkäsin eniten taas niistä lappalaisista. Ne oli oikeestaan tosi hyviä. Liam voisi olla sormusten herra. Noelimpi veti vielä oman välisetin Masterplanilla, greit!
Toinen juttu mikä on greit on tää:
Siis tietysti koko idea on hulluudessaan hieno, mut nyt osuu biisikin. Tää setti on muutenkin terävöitynyt mun mielestä loppua kohden, tai sit kyse on vaan siitä että tulee biisejä joissa on mun suosikkielementtejä sample-puolella ja muutenkin.
Pyöritin tossa levysoitinta opetusmielessä ja tämmönen mielleyhtymä tuli. Ei nyt sama biisi mutta paljon on yhteistä tunnelmassa, melodiassa ja saundissakin jotain.
Tota Curen singleä kuuntelin satoja kertoja 14-15 vuotiaana. In Between Days, The Exploding Boy ja sitten tämä A Few Hours After This. Mitä tuleman pitää?
Jensin kohdalla jo vähän tiesin. En kuitenkaan liikaa, joten tämän aikakauden biisit pääsivät vielä ihon alle suodattamattomina. No, ei tarvitse kuin laittaa vaikkapa tämä biisi päälle, alun falsetti, ja aikasiirtymä on valmis.
Ohjelma on På Spåret, jonka uusinnat pyörii femmalla. Sieltä opettelen matkailuruotsia mutta joo pääpaino on kyllä tässä musassa. Aiemman blogin puolella tätä jo hehkutin eikä mikään ole muuttunut. Hieno tilaisuus bändille päästä tekemään suosikkibiiseistään jekkusovituksia ja ilmeisen hyvällä prosentilla solistivieraat myös lähtee messiin, sen verran kovia nimiä yleensä on. Ebbot tulee perjantaina!
On tässä yksi jos toinenkin musahomma josta olen innoissani, mutta täällä päivitystahti on ollut... vetelä. Pitkälti se johtuu siitä, etten ole juurikaan internetin äärellä. Älyttömin on Jensin setti:
Näitä tulee lupauksen (joka toistaiseksi on pitänyt) mukaisesti yksi viikossa koko vuoden ajan. Nämä ovat luonteeltaan erilaisia biisejä siten, että näitä ei ole hinkattu miltään osin. Ja juuri siitä kamasta mä pidän eniten! Kuulunhan "eka demo oli paras" koulukuntaan.
Odotan toki albumia edelleen, mutta nyt en pakahdu. Teit Jens karhunpalveluksen tässä mielessä. Nöyrä kiitos.
"The song will maybe be in your hands soon." lukee smalltalkissa. Kyllä se sieltä tulee, Jens Lekmanin uusi levy. Minä toivon tätä tyylisuuntaa:
Toivon että levy pääsee yllättämään. Että haen sen kaupasta kuulematta sitä ennen nuottiakaan sen sisällöstä. Avaan kääreet, luen kansivihon. Mietin miltä se voisi kuulostaa. Ja sitten sieltä paljastuu täydellinen levy. Älä ota paineita, Jens, mutta sinä olet yksi harvoista, kenties ainoa, joka sen tällä hetkellä voisi tehdä.