Begging You

 

Video jostain Zooropa-läjästä, huhhuh, mutta onpa hyvä biisi. Tätä kelailin miettiessäni debyytti vs. Second Coming asetelmaa. Onhan sillä tokalla lihavaa kokaiinimenoa mutta se on vain yksi ulottuvuus. Tällänen demo löytyi myös - sama meininki (en kuule oikeestaan mitään oleellista eroa) mutta ei tarvitse katsoa tuota videota:

Kai tarkoitukseni oli sanoa että tätä biisiä voin kuunnella repeatilla, mikä on harvinaisempaa. Uskon myös foorumihavaintoon Ian Brownista nojailemassa Tavastian 95 keikan jälkeen parkkimittariin sappea oksentaen. True lightweight. Kolmannesta valtakunnasta (tai miksikä nää uusinta tulemistaan kutsuvat) ei itselläni paljoa sanottavaa, se dokkari pitäis kyllä hommata.

Ajankohtaiskatsauksessa Kap Kap keskiviikkona Semifinaalissa. Ei varmaan osu omiin aikatauluihini mutta kannustan muuten. Uusi levy päätyy soittimeeni näinä päivinä. Odotan hittibiisejä, vaikka hyvää tää jumituskin on:

Miqu December

Jes! Siinä on kova nimi. Miksei vaikka Miqu Sagittarius tai Capricorn? Tähän sen tarkemmin liittymättä diggaan Lykke Lin uudesta levystä varauksetta. Miinukseksi voisi laskea sen, että lyhyen levyn kaikki biisit eivät ole 10/10-tasoa. Oskari Onninen pisti odotukset matalalle Ruotuväen kahden tähden arviossaan, mutta toisaalta siinä ei sanottu musasta mitään joten...

Tossa tommonen kertsibiisi. Koko levy on jännä yhdistelmä hittimeininkiä ja depistä. Kevyttä mutta depistä kuitenkin. Ai niin se sana taitaa olla melankolia. Biiseistä oli varmaan kaikenlaisia miksauksia, ja levyllä valitun nipun linja heiluu välillä oudosti, mutta ei sekään häiritse. Mulle jos olisivat tehneet tätä niin ekan biisin jälkeen kaikissa olisi saanut olla isompaa orkestraatiota.

Tää piti laittaa jo ekaan postaukseen Uncutin Oasis-kokoelmanumerosta:

"[Interviewer]- Has anyone actually told you to your face that they don't like your music?

[Noel Gallagher]: No. The last person was Mick Hucknall, saying our last album [Be Here Now] was average. And, you know, when someone like that says some things like that you have to take them on board, because if anyone knows the sound of average music it's fucking Mick Hucknall."

Tiedetään, paras bändi. Otetaanpa perjantain kunniaksi yksi semmoinen:

Takaisin alkuun

Jostain perusmalleista valkkasin liki modaamatta tän ja nyt mennään. Tässä ajankohtaista:

The Mynah Birds, Neil Young ja Rick James, kaksi suosikkiartistiani! Aika veikeetä menoa, pitää tutustua Rickiin Chapelle-shown informaatiota tarkemmin ja syvällisemmin (wikipedia max minuutti). Kaikkea sitä löytää, muistaisinpa minkä takaa tää tuli vastaan.

Niin voisihan tässä olla joku johdantokin. Kirjoitin aiemmin blogia bändin nimen alla, ja bändin tarun loputtua oli syytä laittaa uusi foorumi pystyyn. Sisältö ei bloggaamisessa paljon muuttune.

Olen myös Pepe-wagonissa. Siellä vaunun loppupäässä, ostin levyn silloin kun sitä sai. Mulle tää menee kyllä Saimaa kärjellä, mutta hyvin Pepe myös vetää. Yks aamu oli taas lähdössä jotenkin puolinihkeesti käyntiin kun käänsin Radio Helsingin päälle ja täähän siellä soi:

Ensimmäinen tutustuminen tapahtui firman YT-neuvotteluiden päätyttyä. Törmäsin biisiin foorumeiden kautta ja kuuntelin huvikseni kun niin kehuttiin. En olisi arvannut päivän alkaessa että ostan mieluummin Pepe Willbergin levyn kuin menen baariin. Semmonen fiilis kuitenkin oli. En ostanut edes levyä, menin vaan himaan. I'm Not A Young Man Anymore.