Tämä tai mikä vaan noista uusista seitsemästä. Miten hän sen tekee? Musa on täynnä tunnetta ja innostusta vaikka tää on joku kymmenes platta.
Yhtenä selityksenä mietin sitä miten porukka kiertää tässä messissä. Björn Olsson aina mukana, muuten jengi vähän vaihtuu ympärillä, mutta edes takas. Nyt taas jengissä Jocke Åhlund, joka tuotti kymmenen vuotta sitten kaksi Håkanin levyä. Tällä levyllä muusikoissa ei ole mulle niin tuttuja nimiä, usein sille listalle on vetänyt vertoja vain sanoitusten namedroppailut.
Mut siis mitäs tässä, kuuntelen levyä ja hymyilen.
Muuta hyvää, Coralin 2018 levy on paras sitten Roots & Echoes, Alice Boman odottaa tossa soittimen päällä, Strokesin uus on ihan sika hyvä, ja sit Talk Talk Spirit of Eden, no se ei oo ihan uus, mutta mulle on, ja vaikuttaa levyltä johon tulen palaamaan säännöllisesti. Jotain kaikuja tästä Verven Storm In Heavenillä?
the Coral ja heidän uusin albuminsa Distance Inbetween. Jäänsärkijässä soi tää biisi:
Hmm. Nyt on hyvä meno. Sitten tuli She Runs the River ja mietin jo että onko tämä nyt Coral vai joku originaali Byrds-liitännäinen homma. Tiskiltä vielä varmistin että soiko täällä uusi Coral ja sitten levy mukaan.
Kansivihostakin saa vihiä että nyt on jätkillä taas löytöretkeilyvaihde menossa. Biisipohjia on useita ja suurin osa biiseistä on sekä sävellyksen että kuorrutuksen osalta ei vain kunnossa vaan huippu kunnossa. Ei täs muuta.