Ysärifläsäri

Treeniksellä tuli mieleen, että yläasteella oli pari juttua, mitä useampi ei-rumpali harjoitteli. Smells Like Teen Spirit (alkufilli, breakbeat), For Whom The Bell Tolls (tyty-tyty-tyy) ja sit joku Iron Maiden triolifilli. Mistä biisistä, en muista. Mutta nää oli kovia, ja en mielestäni ollut ainoa joka näitä takoi. Noista saa yhdisteltyä omalaatuisen perustan rytmitajulle :)

Olen myös saanut ilokseni kuulla, että tuulitakkien ja vastaavien "pussitus" on taas muodissa. Mahtavaa! Tarkoitan siis tyyliä, jossa takin kiristysnarut vedetään ylikireälle ja käännetään takin helma sisäänpäin. Kyllä täältä uuninpankolta on mukava katsella maailman menoa.

Ja tämä: luulin tietäväni brittipoppini, mutta olen osannut välttää tämän bändin, miten ihmeessä? Nimi tuttu, mutta Geneva vain hyllyssä. Kai näitä Genen levyjäkin jostain saa kun alkaa etsimään. Kiitokset vinkkaajalle.

 

 

Kiitoksia sataa

Nyt saan kiittää desibeliä. Kapteeni Kirk mainittu, tämä oli viihdyttävää luettavaa :) Ja on se oikeasti aina tosi mukava, että kuulija on tykännyt.

Arvio täällä: desibeli.net

Ja levy täällätäällä!

Kaikki on tehty

Oli hyvä meno eilen. Kamojen kasauksen ja soundchekin kanssa tuli perinteisiä leijona-ongelmia. Henkilökunta oli sitä mieltä, että jääkiekko-ottelu kestää 90 min ja kamojen kasaus 15 min. No eihän se ihan niin ole, yksikään jääkiekko-ottelu ei ole ikinä päättynyt alle kahdessa tunnissa, ilman power breikkejäkään. Ja me emme osaa kasata edes lasten palapelejä tuossa ajassa.

Mutta 20.30 oli valmista ja ilta ihana. Mukavia ihmisiä, iloisia kohtaamisia. Soitimme tämmöisen setin:

Sky Exile, Save Your Sorrows, Lös, Ett År Mer, Obehörig Vistelse, Ruins, Shine, Adjo Villmanstrand, We All Go To Heaven And Die, Facts Of Life, A Day In November, Amigo!, Tether. Ja villien aploodien saattelemana vielä Jailbird perään.

Voipi olla, että saan tänne vielä jotain äänikuvaa. Mutta jos en, niin silti kaikki on aika lailla tehty. Levy saatiin sinne mihin se kuuluu, keikka soitettu omaksi ja ystävien iloksi, ja sitten vaan vihellellen kesää kohti. 

Kiitos / Tack / Thank You

Keikan alla tunnelma tiivistyy

Ei niin pientä asiaa etteikö siitä voisi stressiä ottaa. Mahtaako vahvistin kiertää? Ettei vaan närästäisi? Olisi kyllä kiva vaan nauttia, samalla tavalla kuin treeniksellä. Siinäpä se.

Ensimmäinen kerta, kun ajattelin että voisihan se olla ihan jees soittaa jotain lavalla, oli kymmenen vuoden iässä kuunnellessani koulussa esitystä, jossa kolme tyyppiä soitti kitaraa ja lauloi Clashin Should I Stay Or Should I Gon. Aa, ei se ole tuon kummoisempaa. Monesti olen saanut sittemmin havaita, että kyllä se vaan on kummoisempaa, kädet hikoaa, kaikki katoaa. Tällä kertaa kaikki on toisin.

Lähenee!

Levy on nyt ennakko-ostettavissa Keltaisesta Jäänsärkijästä. 17.5 on virallinen julkaisupäivä, 18.5 keikalta saa Mendocinosta fyysistä levyä, mutta kiihkeimmille Jäänsärkijä on oikea valinta! Ja levyn nimi on We All Go To Heaven And Die.

Alkaa jo vähän kuumottamaan soittohommat. Jos Tuiskun Antilla vatsaa vääntää ennen stadikkaa ja alla on satoja keikkoja niin matemaattisesti ajatellen meillä on vähintään yhtä kova paikka edessä :)

Mutta ihan sairaan siistiä! Brilliant! Trees!

Olen täällä vain töissä

Edellistä teemaa jatkoi sopivasti Ilta-Sanomien artikkeli DJ Donkeysta, joka on kuunnelluin suomalainen artisti tällä hetkellä. Ei tykkää musasta eikä varsinkaan siitä musasta mitä tekee. Vähän niin kuin Kyle Walker, joka vihaa juoksemista ja on kuuluisa nimenomaan nopeudestaan. Nyt olen alleviivannut tarpeeksi ja jätän aiheen sikseen.

Tästä on ihan varmasti saanut Animal Nitrate alkunsa: