Sisyfos

Sisyfos ja lohkare, sitä se välillä on. Band of Horsesin kolmas levy Infinite Arms on tullut tutuksi valvoessani unta. Levyn kappaleet luovat puitteet zen-tyyppiselle lähestymistavalle toimen ääressä, joka tuntuu loputtomalta. Tämä olisi varmasti ollut hyvä soundtracki Kansallismuseon takaoven kymmentuntiseen yhdenjaksoiseen vartiovuoroon.

Nimikkokappaleen kohdalla tehtäväni usein täyttyy. Joskus levy on ensimmäisellä kierroksella, usein ennätetään uusintaan. Pohdin menneitä. Missä on Soitin Huttunen? Missä Stupido Records? Entä Liberte? Tästä henkilökohtaiseen suomirokki-vaikerointiini rivejä. Jätetään se kuitenkin väliin, auringon noustessa idästä aina liian varhain on Itämeren länsipuolella vielä yö.

Vilken film!

Elokuva nimeltä Känn Ingen Sorg perustuu Håkan Hellströmin musiikkiin. Ennakko-odotukset olivat alhaalla, joten en ollut edes yrittänyt etsiä tätä käsiini. Kanavahyppely toi tämän eteen siten, että vartti alusta jäi näkemättä. Hyvä oli.

Aina kun pääosan esittäjä Pål on esittämäisillään jonkin tekemistään lauluista tai muuten intoutuu esiintymään, kaikki menee mahtavasti pieleen. Keikkapaikat syttyvät tuleen, laatta lentää ihastuksen päälle jne. Musiikki nivoutuu hienosti osaksi leffaa, niin hienosti, että musikaalivihaaja pystyy nauttimaan menosta. Vähän niin kuin aika ajoin alkaisi musiikkivideo, joka kuvaa hahmojen ajatuksia, tai vaihtoehtoisesti on jokin juoneen sopiva oikea musiikkiesitys kuten hääorkesterin soittoa. Todella tyylitajuisia vetoja, tässä olisi ollut useampikin kohtaus minkä nostaa esiin jos tubessa olisi, toi minkä laitoin alkuun on aika peruskauraa.

Mutta mites tää jamppa, joka esittää Johnny-nimistä hampuusia:

Steven Tyler, eller? Håkan ja Ebbot esiintyvät myös, kannattaa tsekata.

Rauhoittujalle

Tässä biisi:


Ostin alkukesästä levyn EP II & Skisser. Ensivaikutelma oli El Perro Del Mar meets Twin Peaks, ja ihan ok luonnehdinta se on vieläkin. Levyltä voisi markkinoida mitä vaan, tämä tuli googlesta ekana vastaan. Pet Soundsissa kertoivat, että Skisser on ihan vaan himaäänitys, joka kelpasi levy-yhtiölle sellaisenaan. Eipä tähän mitään kaipaakaan, studiossa meno on jatkunut ilmeisesti ihan yhtä minimalistisena.

En tiedä paljonko tämä on myynyt, mutta maailma on sikäli reilu paikka, että näinkin selkeästi musiikki edellä toimiva juttu voi saada 154 000 soittoa soundcloudissa. Dig it.

EDIT: biisi vaihtui vähemmän kuuntelukertoja saaneeseen, kun toi hävis jonnekin. Hyviä ovat kaikki.

Flux of Solace

Tätä etsin Jäänsärkijästä joitain viikkoja takaperin, mutta myyjän kanssa keskustelukin jätti tilanteen avoimeksi. Toisella kerralla kysyessäni tilanne oli jo hallussa: levy ilmestyi vain vinyylinä ja olisi ollut saatavilla jo viime kysymällä. Siispä ostin ensimmäisen kerran uuden julkaisun vinyylimuodossa jos Record Store Day kamaa ei lasketa.

On se komea:

Bändin mukaan tällä kertaa oli tarkoitus tehdä klassista rokkia tai jotain. Kap Kapin tapauksessa huuruilu on kuitenkin on aina taattua, suurin osa biiseistä on edelleen taidejumitusta (tietty hyvä sellaista). Midnight ja Eternal Clouds ovat poppia, mutta olihan debyytilläkin Zen Drummer.

Tällä haavaa 4/5. On ehdottomasti levy joka muuttuu kuuntelussa, ja kuunnella aion. On Your Porch on mainittava erikseen, todella hyvä avauskappale. Ja Junnu on petrannut lausumista ja ääntämistä, ei sillä että omalaatuinen meininki olisi aiemmin mua häirinnyt. Vielä sen verran että Oidipal Boxin mieleen tuovat kiljahtelut hymyilyttävät, on tää hyvää kamaa!

Stupido

Viime viikolla luin läjään jääneitä hesareita. Jutut lipuivat ohi kunnes Onnisen kolumni cd:t on historiaa blaa blaa blaa pysäytti kohdassa Stupidon konkurssi. Kyllä mä sen uskon että CD myy vähän ja vinyyli vielä vähemmän, mutta yllätys tämä oli silti. En jaksa nähdä hirveästi positiivisia puolia nettikaupan jyräävässä kasvussa. Algoritmit suosittelijoina ovat ö-luokkaa verrattuna asiansa osaaviin levykauppiaisiin.

Tällainen myyjä-asiakas keskustelu jäi mieleen, kun alkutalvesta kyselin Boo Radleysin uudelleenjulkaisuja. Totesin ihan peruslevyjenkin löytämisen olevan paikoitellen hankalaa kauppapaikasta riippumatta. Pahkala tähän jotenkin näin että tietyt suuret toimijat ovat määritelleet varastokustannuksien olevan liian isot, joten vanhoja painoksia on kannattavampaa tuhota kuin pitää myynnissä. Sitten aika ajoin pistetään deluxea kehiin. Itse muistelin että Robbie Williamsin jotain levyä olisi käytetty Kiinassa teiden rakennusaineena. Ja nyt ollaan sitten tässä - byhyy.

Kannan jatkossakin mahdollisimman suuren osan levyrahoistani kivijalkoihin, antakaa minulle mitali! Uusi ykköskauppa hakusessa, Keltainen Jäänsärkijä se varmaan on. Lämna lampan på:

Anders Wendinin soololevy on muuten tajuttoman hyvä. Olisi spotifyn kautta jäänyt varmasti massan sekaan, mutta kun annoin levylle pari pyöräytystä aikaa niin täähän on ihan 10/10. Sooloahan Moneybrotherkin monessa mielessä etenkin viimevuosina oli, joten muutos näkyy eniten kielivalinnassa. Voi se muutenkin olla jotenkin svedumpaa, emmä tiiä.

Pet Sounds

Skånegatan 53 Tukholma. Kiitos näistä:

Alice Boman - EP II & Skisser (soi kun mentiin sisään, Twin Peaks/El Perro Del Mar)
Markus Krunegård - Rastlöst Blod (kysyin H. Hellströmin tapaista musaa, ilmeisesti Norrköpingistä)
Anders Wendin - Dom Ska Få Se Vem Dom Roat Sig Med (takaisin oikealla raiteella)
Ebbot Lundberg - There's Only One Of Us Here (tutustumatta)
The New Alchemy - On the Other Side of Light (Ebbotin huuruilua saksofoneilla, mutta myös klassinen garagebiisi Creatures)
Bernt Staf - Guldkorn (ehkä joku Ruotsin Irwin, vielä tutustumatta)
[kokoelma] För Kärlekens Skull - Svenska Artister Hyllar Ted Gärdestad (täs oli Håkan, tutustumatta)

Ja tärkeimpänä Les Big Byrd - They Worshipped Cats. Kysyin onko Henrik Berggren tehnyt mitään Broderin jälkeen, ei kuulemma ole. Mutta sitten myyjä kekkasin että on yksi uusi kappale joka voisi kiinnostaa:

Hymyilytti aika maireasti kaupassa, kun soolo lähtee möyräisten jostain kuun tuolta puolen niin se on menoa. Olin varma että Henkka ite vetää tässä, mutta myöhemmin selvisi että näin ei ole. Kuulostaa ihan Broder Danielilta soittamassa Del Shannonin Runawayta. Tästä lisää myöhemmin!

Mediaseurantaa

Modernin ihmisen tärkeimpiä seurattavia medioita on teksti-tv. Bongasin otsikot "Al Assad ylivoimainen Syyriassa" ja "Pitkämäki heitti kärkituloksen".

Alin otsikosta tuli mieleen joku Moto-GP "Kallio ylivoimainen Bahrainissa". Missä muualla Ali olisi ylivoimainen? Ymmärrän toki että se maa pitää lukea siinä mutta jeesus kun se näyttää hölmöltä noin. Alia kovempi on kuitenkin Pitkämäki, joka heitti jotain 77 metriä ja siten kärkituloksen... Suomessa! Jos heitto on tommosta pubitikkaa niin olisihan siinä voinut lukea "kotimaisen kärkituloksen" tms.

Sitten yllätti Markus Nordenstreng Hesarissa arvioidessaan Chrissie Hynden uutta levyä. Tuottaja Björn Yttling on hienosti mainittu, mutta hänen taustansa Peter, Paul & Björn yhtyeessä ei ole minulle tuttu. Oliko tää se Puff the Magic Dragon orkka? Nyt Markus kunnolla!

Save the children:

Mitä oon näitä biisejä kuullut niin tosi kova, etenkin odotuksiin verrattuna. Helsinki tätä tuuttaa ja hyvä niin, ostolaitaan. Välillä sitä kelaa et onko siinä joku muu vetämässä siinä ja siinä kohdassa, tai onko otettu jostain hemmetin vanhasta nauhasta toi hihkasu, mutta plussalle menee silti. Kai Jackon ääni oli muuttunut vuosien saatossa jonkin verran, kunnes joku guru muuta kertoo niin mies (tai androidi tai mikä sitten olikaan) itse siellä vetää.