Ohjelma on På Spåret, jonka uusinnat pyörii femmalla. Sieltä opettelen matkailuruotsia mutta joo pääpaino on kyllä tässä musassa. Aiemman blogin puolella tätä jo hehkutin eikä mikään ole muuttunut. Hieno tilaisuus bändille päästä tekemään suosikkibiiseistään jekkusovituksia ja ilmeisen hyvällä prosentilla solistivieraat myös lähtee messiin, sen verran kovia nimiä yleensä on. Ebbot tulee perjantaina!
On tässä yksi jos toinenkin musahomma josta olen innoissani, mutta täällä päivitystahti on ollut... vetelä. Pitkälti se johtuu siitä, etten ole juurikaan internetin äärellä. Älyttömin on Jensin setti:
Näitä tulee lupauksen (joka toistaiseksi on pitänyt) mukaisesti yksi viikossa koko vuoden ajan. Nämä ovat luonteeltaan erilaisia biisejä siten, että näitä ei ole hinkattu miltään osin. Ja juuri siitä kamasta mä pidän eniten! Kuulunhan "eka demo oli paras" koulukuntaan.
Odotan toki albumia edelleen, mutta nyt en pakahdu. Teit Jens karhunpalveluksen tässä mielessä. Nöyrä kiitos.
Siinä metodi jolla teininä kokeiltiin mikä toimii ja mikä ei. Hyviä juttuja soitettiin uudestaan ja huonojen päälle äänitettiin, kasettihyllyni tulisi olla priimaa. Ei se tietty ole, kun musiikkimakuni lähestyessä nykyistä muotoaan kotiimme saapui kirjoittava cd-asema. Nauhaläjästä löytyy kuitenkin esim. seuraava helmi:
Ja tietty tää siinä toisella puolella:
Ovat itselleni ajankohtaisia kun olen suunnannut tähän suuntaan noin niin kuin fiiliksen puolesta. Tai kuvittelen näillä jäbillä olleen aika simppeli lähestymistapa musan säveltämiseen, sanoittamiseen ja äänittämiseen. Semmonen että pistetään ideat nopeasti ylös silloin kun ne on hyviä ja huonot dumataan eikä kehitellä vaikka ois tarttuva tms. Ja ideoiden alkulähde fuzzy logic. Hatusta vaan silloin kun siltä tuntuu, just sitä mitä sattuu tulemaan. Pitääkin hommata nää cd:nä. Eikä sitten cdon:ista.
Piffin yli 50-sivuinen "black metal tarinat" keskustelu innosti muistelemaan 90-luvun alkua. Oma tarinani ei maantieteen puolesta sovi tuohon ketjuun joten tässä tulee:
90-luvun alussa Norrköpingissä sain kunnian seurata etäältä black metal ilmiön syntyä. Itse olin nössö G'N'R-nuori kun muutamaa vuotta vanhemmat kavereideni tutut samasta koulusta olivat jo paholaisen pauloissa. Minullekin kertoiltiin musiikista, esimerkiksi tähän tapaan: introna kirkon kellot ja joululaulut tms. ja sit lähtee tykitys hekoheko. Myytti yhden tyypin itsarista oli varmaan se kovin juttu, tarina taisi aluksi mennä niin että se oli tehnyt musiikkivideon, jonka lopuksi pamahtaa. Taisi olla rikkinäisen puhelimen versio Per Deadista.
Tämä oli tietysti itsessään jo kymmenvuotiaasta kovin jännittävää. Mutta sitten oli tosiaan vielä nämä isot pojat, jotka mellastivat yläasteen puolella. Jäbät mm. valoivat muutaman kilon painoiset väärinpäinristit, mutta kun ne olivat vähän epäkäytännöllisiä koristautumismielessä, niin pommittivat sitten koulun kaappeja niillä. Huhuttiin myös jostain kirveshipasta ja hautuumaalla rellestämisestä. Yöllä tuhannen asukkaan kerrostaloyhtiössä stereot tuuttasivat bläkymusaa täysillä, siis nupit kello viidessä. Ilmeisesti jutut olivat pääosin tosia.
Eräs luokkakuva oli jäänyt mieleen, Hakolan Mika veti corpsepaintit naamalla ysillä. Päätin googlailla hieman. Linja on pitänyt, Ofermod niminen bändi on pystyssä, ja meno paikoitellen huuruista (wikipedian artikkelin mukaan nauhoitukset keskeytyvät linnareissuihin jne). Hakolalla oli ihan normipäivänä luotivyöt ym. messissä, Mardukin keikoista puhui ja silleen. Ja jonain päivänä jahtasi minua leikkimielisesti ympäri koulun pihapöytää. Oi niitä aikoja.
Tätä olen paljon pohdiskellut, että minkälainen musailmiö pitäisi nyt olla, jotta nuoret saisivat siitä vastaavassa määrin kicksejä? Ihan arvioimatta ilmiötä hyvä/huono-akselilla, johonkin saumaan tuo on osunut todella hyvin. Nykyaikana kun artistien oletetaan olevan Facebookissa mainostamassa keikkoja ja netti tuo kaikki juorut kaikille, niin onhan vastaavan mystiikan luominen tietysti paljon hankalampaa. Tai ehkä näitä ilmiöitä on, mutta minä en niistä vanhana kääpänä tiedä!
P.S. Tämä nauratti kovin. Tuolloin oli tapana koekuunnella levyjä musiikkiliikkeessä. Muistaakseni se oli Tomi, joka päätteli Their Satanic Majesties Requestin olevan jotain tosi rajua matskua, kansi jäi vissiin näkemättä. Joitain minuutteja odotteli että intron vitsi loppuisi, ja tajusi sitten että eihän tää lähde. Tosi myrtyneenä kertoi kokemuksesta... RIP.
Hymyile peiliin ja jos ei koko maailma niin ainakin joku hymyilee kanssasi. Aiempaa tekstiäni tarkentaakseni Rumban tilaus alkoi kohdallani tarkalleen numerosta 22/04. Kannessa nuori Ruudolf, Husky Rescue ja Ed Harcourt. Kaapo lähti Voltasin kanssa Global Battle of Bandsin finaaliin Lontooseen, tästä mielikuvasta on törkeän pitkä matka Voice of Finlandiin. Lehdessä oli juttuja Earliesista, Detroit Cobrasista ja Wojciechista, singlearvioissa Mando Diaon Clean Town käynnistyy vertauksella Broder Danielin julmaan kaupunkiin... ai että!
Minä, metro ja tämä albumi kannettavassa CD-soittimessa. Minä ja "toimisto" (mikähän Imroz silloin oli nimeltään?), minä ja Indian Villa. Minä ja kaikki ne tyypit jotka kuvioissa pyöri. Nastaa!
Oleellisin lehden tilasta ja tilanteesta on sanottu täällä. Vähän tuossa vitsailtiin, että pitääkö lukea kohta Suea, no ei tarvitse sitäkään.
Oma suomalaisten musiikkilehtien tilaajahistoriani alkoi vuonna 1992 Soundin puolella ja Rumbaan vaihdoin (silmäys kirjahyllyyn) 2005. Oikeastaan siksi, että Soundi oli Tamperelainen setälehti jossa hyvää oli lähinnä Tero Alanko, ja Rumba oli räväkkä ja hauskasti kirjoitettu musiikin Pahkasika. Sitten jossain kohtaa kansiin alkoi eksyä väärää porukkaa. Ja lopulta lehden sisällä ei ollut juuri mitään, mikä tuntuisi miltään.
Paremmin menee kun avaa joka toinen viikko lehden vanhimmasta päästä. Tästä näkökulmasta voisikin kirjoittaa jotain positiivista seuraavaksi. Mutta tällä kertaa:
Ei saanut cdon toimitettua Make Uppia. Viiden euron kuponkinsa voivat säästää jollekin joka tätä pelleilyä paremmin jaksaa. Pettymys nro 2: Rumba muuttuu viisinumeroiseksi. Onko tästä kerrottu jotain tarkempaa kuin mitä laskuerittelystäni voin lukea? Noh, tästä lisää siinä tapauksessa että jaksan päättää tilaukseni. Jatkossa tulee varmaan enemmän tekstiä siitä ettei musiikki kiinnosta eikä sängystä nouseminenkaan oikein huvita ja kihti iski ja
Tämä nyt esimerkiksi on hyvä, kirjottakaa aasit siitä:
Tai tästä:
Mutta tietysti voitte pistää Arttu Wiskarista lisää dataa kehiin, siinä on tosi hyvä esimerkki jannusta, josta musiikkilehdistä rahaa maksavat ihmiset eivät saa tarpeekseen.
