Avalanches

Kiinteistötsaarin jälkeen tähtään taas asiaan:

16 vuotta ja toinen levy, vielä kerkeävät pari duunamaan ennen arkkuhommia . En muista oikeestaan mitään muita biisejä kuin sen hitin mutta innostuin ajatuksesta välittömästi. Heinäkuu aika hyvä julkaisuajankohta tälläselle setille:

Englanti voittaa tän turnauksen sano

Tsaarin aivot nyrjähtivät LKV-tentissä, myyntihinta, velaton myyntihinta, mitä kompia tääl on:

Marek Hamsik purkaa tuntojaan Englanti-ottelun jälkeen:

Alex käyttää lisääntyneen vapaa-ajan lenkkipolulla:

Slovakia on kyllä Venäläisemmän white-power joukkueen näköinen kuin idän suuruus itse. Onkohan fanijoukossa miten bousseja jäbiä? Plz anna taidon ja nopeuden voittaa. => no ei sit

Jens on vielä siellä

15.6.2005 Jens Dubrovnikissa. Sana kiersi Stupidossa jne. ja paikalla oli "valmis" yleisö. En enää muista ainakaan tälleen lonkalta yhtään biisiä, vain sen että jossain vaiheessa pisti sähköt veke, asteli alas lavalta ja kaikki kuunteli hipihiljaa tätä osiota. Ei siellä muutenkaan hirveesti juoruttu.

Jotenkin näin:

Viime vuosi meni postikorttien ja erinäisten julkisten projektien parissa. Innostuin, kyllästyin. Nykyaikaa, ehdottomasti, mutta minä en ole niin kotonani tässä ajassa vapaasti lainaten. 2016 meininki on taas eri, ei päivityksiä, ei mitään, paitsi tää:



Jens on vielä siellä. Biisi 2 sorry en osannu tohon laittaa sitä heti fiksusti.

Jäänsärkijän kesäterassi osa II

Hain ne mitä viimeksi nuukuuksissani en tohtinut ottaa, onneksi pyöristi hintaa alaspäin, muuten täs alkais porvarinkin huuli pikkuhiljaa väpättämään. On tilailtu vähän muutakin asiaan liittyvää.

Oisin linkannu Automator mixin - kun laitan tämän luureihini veikkaan ettei jalat kosketa maata katuja mitatessani.

Suhteellisuudentaju ja Ashcroft

Nämä kaksi eivät kai koskaan kohtaa ja hyvä niin. Oikeastaan tämä sanapari lähti siitä miten ensin teki mieli dumata koko uus levy, en meinannut toipua ekasta biisistä yhtään. Muutaman kuuntelukerran jälkeen konteksti löytyi, tämähän on sama levy kuin ne aiemmatkin, hyvässä ja pahassa.

Out of  My Body - huti. Toinen uuden tuotantolinjan biiseistä joissa haetaan jotain ajanmukaisuutta jne. ja ei, ei, ei kannata. Biisin lähtö on kantria niin kuin koko levy ennen kuin tuuttaus alkaa. Tuli mieleen Keys To the World joka on mahtibiisi kaikin perin, mutta ehkä se on sitten enemmän lainaa 90-luvulta kuitenkin. Tanssittavuudesta varmaan tämä mielleyhtymä.

This Is How It Feels - osuma. Spirituaalit toimii, ei tarvii ees kummosta melodiaa koskettaakseen.

They Don't Own Me - huti. Raja on hiuksen hieno. Tässä toiston sekä melodian ja soinnutuksen vähäeleisyys puuduttaa.

Hold On - just hyvä! C'mon People osastosta, se on se ääni.

These People - lasketaan. Kantri-Rikua, oiskohan eniten siellä Human Conditions ajassa, tai emmä tiiä, onhan se eka soolo kans ihan kantria.

Everybody Needs Somebody To Hurt - osuma. Nyt on hyvä linja, ja mies malttaa toistaa. Vitsi vitsi.

Picture of You - ulkona. En muistanu ollenkaan miten tää menee, ja kun lunttasin tässä kirjoittaessa niin tää on taas näitä toiston väärällä puolella kulkevia minun teekokoelmissa.

Black Lines - sisällä. Anna Richardille C ja pari mollisointua niin kyynel tirahtaa.

Ain't The Future So Bright - aika paha. Olenko sitten albumin uuvuttama vai miten sunshinet ja numbit ottaa korvasta. Oliks tässä se when will we ever learn life ain't just about the pain? Ja vähän moderneja ääniäkin, buu.

Songs of Experience - ohi. A-osa vielä kelpaa, mutta sitten kun ei lähde ja kertsissä on tök-tök-rytmittelyä niin...

5/10 osumatarkkuus. Suhteellisuudentajua kaivataaan, saman verran kelpuutin alkuun myös ekalta ja tokalta soololta. Saa nähdä peittoaako ääni pikku hiljaa näitä mussutuksia, annan tilaisuuden.

Liveä:

Desibeli

Desibeli.net kirjoittaa EP:stä, erinomaista. En kiistä vaan kiitän.

Mitenkään aiheeseen liittymättä taas pitkästä aikaa pari marjaa ja lippistä:

Kimmo Blom karaokessa -

Robert Knepper -

Jäänsärkijän taivas

Maanantaina polttavassa paahteessa suuntana levykauppa - sehän oli ulkona! CD-singlejä joita en ollut nähnyt johonkin kymmeneen vuoteen, mikä sattuma. Vuolaasti kiitellen poimin Stone Rosesin singlet (mm. One Love, yli seitsemän minuutin versio olet vihdoin minun!), Lucky Man Verveltä (Never Wanna See You Cry) ja Go Let It Out Oasikselta (Let's All Make Believe, aina rakastanu tätä biisiä, älytöntä että kotiutui vasta nyt - kaikki brother-biisit on mun suosikkeja).

Pitäis varmaan käydä vielä toinen päivä  kurkkaamassa missasinko jotain. Kun nyt toi Stone Roses niin linkkaan mäkin:

Biisi ei ehkä ihan paras, Ianin ääni on, ja levyn odotus jatkuu. Jos joku bändi voi vetää tommosta tekstiä pokkana niin tämä.