keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Mistä tää kertsi on?

Mistä on Paula Vesalan "Tytöt Ei Soita Kitaraa" kertsi? Eilen mietittiin, on satavarmasti suoraan joku mutta mikä? Hauskasti asiaa pohtiessa soi Maustetyttöjen hittilotto ja siinähän oli myös sama kertsi, ihanaa. Ei kyl toimi mulle mutta mikäs siinä.

EDIT 22.2.19: tää oli se mitä mietin:

EDIT 27.2.19: tossa yläpuolella oli upotettuna Cardigansin Sick & Tired, mutta sitten joku huoleton huaweijari hävitti sen. Tän koko bloggerin käyttäminen on toimivuusnäkökulmasta ihan perseestä.

Näitä pystyy veivaa aika hyvin päällekkäin.

Cure toimii. Aution saaren levy vois hyvin olla joku näitten. Pojat pelaa jalkapalloa:

Tänkin jälkeen hyviä biisejä mutta tietyllä tapaa vaikee mennä tästä enää mihinkään:



Oma häntä osa 11: Telegrafin Fantomen Kommer Igen on oopiumlänkkärin audioesiintymä.



What more can you say?

tiistai 5. helmikuuta 2019

Ohjelmaideoita

Realityidis 1: matkalipuntarkastajat. Tai lappuliisat. Sama konsepti kuin poliiseissa/pitsakuskeissa/ym. Vitsi kun ois kerenny tekemään tv-lupatarkastajat!

Realityidis 2: speed-dating ympäri Suomea. Ensin vaikka Vantaa. Kymmenen miestä, pari kranttua lähiomuijaa. Sitten Puumala ja kymmenen miestä, yks puuma. Vika jakso peräkainuusta, paikalla kymmenen miestä. "No, pelataanko sitten vaikka korttia?"



Sarja "I Färg biisi biisiltä" on osassa kymmenen. Levine Blanc kertoo klassikkotuotteesta joka on ilmeisesti jossain välissä poistunut Alkon valikoimasta. Raikas ja mutkaton pöytäviini joka sopii niin kalan kuin ovimatonkin kanssa siihen mihin se on tarkoitettu eli vetämään nupin sekaisin alta aikayksikön.

Nykyisin ei tarvitse rahaa hyvän musan tekemiseen, kaikilla on samat välineet ja pitää vaan osata käyttää niitä. En ole tätä mieltä mutta näin siis välillä lukee siellä täällä. Richard Ashcroft ja Ian Brown ovat tehneet hemmetin halvan kuuloiset levyt ja ei myöskään kuulosta siltä että jäbät tiimeineen ois osannu käyttää mitään välineitä mitä lähistöllä oli. Tässä Ianin esimerkki:



Rahaa ei ollut Unfinished Moneky Businessillakaan My Staria lukuunottamatta mutta jeesus se oli sata kertaa parempi. Eli ehkä mun pitää olla sit sitä mieltä että joo, pitää osata käyttää välineitä. Mutta ehkä neliraiturilla oli helpompi duunaa jännää kamaa vs. nykykamat. En tiiä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Psykeä

Noin 2012 pidin vielä korvat aktiivisesti auki jos tulisi jotain hyvää musaa vastaan. Siis semmoista juuri julkaistua. Eka demo. Tilasin Troubadour Dalin levyn ja sen sellaista. Casbah tuli näihin aikoihin ehkä myös. Tähän olisi pitänyt sijoittaa:



Muistan kyllä lukeneeni Rumba/Nuorgam/desibeli ja todenneeni että tän täytyy olla kova. No excuses, kaikki levyt nyt sitten läpi ja mahdollisesti vielä rapoa rajan toiselta puolelta. Tää kun lähtee neljän minuutin kohdalla niin oujee.

Huomaa yhtäläisyys logoomme. Mahdollisuus ratsastaa uuden levymme kappaleeseen yhdeksän, ei sen puoleen että sillä olisi tekemistä psykedeelisen rokin kanssa, oikeastaan tämä on levyn biiseistä kauimpana siitä. Här kommer Osäker:



Tää oli tämmönen pikkubiisi jonka idea oli varmaan siinä että tehdään jotain suurin piirtein siinä ajassa mitä se kestää. Sävellysvaihe oli siis lyhyt. Rumpuna toimii joku Harjun Afrikkahimputin. Eli ahaa, olihan tässä siltaa psykedeliaan, 13th Floor Elevators kulman takana.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Talteen

Laitanpa tänne talteen niin tulee hyvällä ajalla perehdyttyä, Verve 93 live jota en oo nähny ennen:

linkki kun jako ei nyt onnaa

Just tätä alkuaikojen Verveä on kiva luukuttaa pykälän verran kovempaa kuin mitään muuta. Twitter-kielellä so talented, so good.

I färg kappale kahdeksan on nimeltään Song For Pete Malmi. Biisi tuli unessa, katsoin telkkarista jotain dokkaria jossa Pete Malmi vetää studiossa tätä biisiä, sanat tais mennä siinä everybody wants to be a doctor. Torven tullessa kamera kääntyy pois Petestä. Mistä lienee kertoo.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Rock på svenska

Otsikon mukaista toimintaa harrastaa luonnollisesti meidän lisäksi joku muukin. Tässä tiukka esimerkki:

Ostin levyn nimen perusteella ja arvelin ekalla kuuntelulla olevani tekemisissä Hellacopterin kanssa. Eikä mennyt pieleen tällä kertaa. Björn Olsson myös messissä, laadun tae hänkin.

Oman hännän nosto menee biisissä seitsemän, Nån Kunde Säga.
Mielikuvaharjoitus biisiä tehdessä oli Main Road VHS, puoli tuntia aikaa ennen kuin oli määrä olla jossain, neljä bisseä, top of the world.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Gimmemywhitealbum

Lupauksien mukaisesti valkoinen albumini on saatavilla tällä viikolla. Joku muu on voinut ostaa sen jo ties mistä, itse teen kauppaa jääräpäisesti ainoassa oikeassa jota ei tässä asiayhteyden puolittaisen negatiivisuuden vuoksi voida mainita. Sikahyviä biisejä niinku vaikka tää:




Päivitys 20.12.18: lupaukset lunastettu, kiitos Jäänsärkijä!

Jouluksi pääsen oman valkoisen albumimme läpikäynnissä Little Rayn pariin. Biisin on tehnyt enoni Ilkka Iivonen ja me pojat sitten sovitimme parhaamme mukaan. Studiolla oli käytössä jekkupedaali jolla koko orkestraatio saatiin tehtyä kitaralla. Menee näin:



Tunnelmasta toiseen. On se kaunis vaikka itse sanonkin. Jostain se uusi valonsäde aina tulee.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Telegraf Satakunnassa

Levymme noteerattiin notkein sanankääntein ja 4/5 tähdin Satakunnassa. Asian ytimeen!

Teema jatkuu Diamond Dogsilla ja vastauksella Jukkapekan kysymykseen.

Biisin nimi viittasi aluksi suomalaisiin timanttikoiriin kahdeksankymmentäluvulta. Vähän ehkä Bauhausia haettiin musapuolessa, onneksi en kokeillut mitään Peter Murphy imitointia kuitenkaan :) Sitten Bowie kuoli ja sanat tietysti osuivat siihenkin.

Tässä sumeen hyvä veto Suomen Jimiltä jota Suomen Bowieksikin tituleerattiin: