Paras bändi jonka tuotannosta omistan vain kokoelmalevyn

on R.E.M. Suhteeni bändiin on pitkä mutta poikkeaa jostain kumman syystä totutusta kaavasta johon kuuluu levyjen omistaminen. Ensikosketus oli Shiny Happy People, ensimmäisten VHS nauhoitusteni joukossa. Tästä pentu tykkäsi. Sitten seurasi hiukan taukoa, kunnes yläasteella nauhoittelin alkuaikojen biisejä kasetille. Paljon niitä myös kuuntelin, jotkut kappaleet tuovat välittömästi mieleen esimerkiksi tietyn tietokonepelin. Driver 8 ja silleen.

Tästä seurasi ensimmäisen ostos New Adventures in Hi-Fi, joka päätyi divariin huonoutensa vuoksi. Oh no. Tämän jälkeen en laittanut itse heidän kappaleitansa soimaan varmaan ikinä, mutta aina kun jossain semmoinen soi, ja aika useinhan näitä kuulee, totesin että on kyllä loistavaa kamaa. Ehkä Idlewild vei sen paikan mikä Rempulalle olisi kuulunut. Kuka tietää vaikka junioriminä olisi ollut väärässä tuosta Hi-Fistäkin? No, ostin kuitenkin vain kattavan kokoelman Part [sitä tätä tuota].

Tässä esimerkki puhtaasta kullasta:

Näin mennään kertsiin. Ja mikä kertsi, tää menee parikyt kertaa päivässä helposti.