Telegrafberget - LP huomioitu desibeli.netissä 4/5 arvoisesti. Olipas mukava lukea arvio jossa kuvataan kappaleita ja esimerkiksi niiden herättämiä tuntemuksia - tätä voisi kuvitella itsestäänselvyydeksi arvioiden suhteen muttei mielestäni suinkaan ole.
Tästä innostuneena koetan yltää vastaavaan Monkeesin uuden levyn kanssa. Nyt.
Tää lähti Lasse Kurjen "Rakkaudella" ohjelmasta, Our Own World soi siellä ja olihan se ihana. En kyllä osannut heti arvata että kuuntelen uutta Monkeesia! Jäänsärkijässä ei ollut tätä sillä sekunnilla mutta asiaan luvattiin korjaus. Luonnollisesti asia hoitui.
Good Times (säv. Harry Nilsson) lähtee aidoilla saundeilla mikä selittyy "osin" sillä että se on äänitetty 1968. Nyt seittemänkymppinen Dolenz pääsi laulamaan tähän nyt päälle, näin tulkitsen kansivihkoa. Perus rokkenroll hyvällä fiiliksellä.
Seuraava biisi onkin sitten oikea uus biisi. Ja seuraava ja seuraava. Trio You Bring the Summer (Andy Partridge), She Makes Me Laugh (Rivers Cuomo) ja Our Own World (Adam Schlesinger) on kesämusaa sokerisimmillaan, laji joka on hemmetin vaikea silleen että sitä jaksaa kuunnella. Tätä jaksaa, varsinkin toi Our Own World aivan huikea. Cembalot kilkkaa ja papat laulaa huikeella tatsilla harmonioita.
Gotta Give It Time (Jeff Barry/Joey Levine) on taas vanha biisi johon on laitettu jotain. Hauskasti tässä on sama riffi kuin Coralin Talkin' Gypsy Market Bluesissa ja se on luonnollisesti kuningas-riffi se. Me & Magdalena (Benjamin Gibbard) rauhottaa menoa pianon kuljettamana, ajattelen Idlewildia. Tähän laitetaan adjektiiviksi ihana. Kantria.
Whatever's Right (Tommy Boyce/Bobby Hart) on vähän kevyempi yritelmä, josta mieleen jää ennen kaikkea kierron lopuksi soitettava pätkä Beatlesin It Won't Be Longia (ja olikohan Bad To Me vähän tommonen myös) joka kuullaan myös She Makes Me Laughissa. Sitten vuorossa vanha Love To Love (Neil Diamond) ja king David laulaa arkistoista. Taustalauluja uusittu, ihan sama, ei haittaa.
Peter Tork saa levylle biisin Litlle Girl, ja hyvä näin. Birth of an Accidental Hipster on nimestään huolimatta Paul Welleriltä ja Noel Gallagherilta paras biisi moneen moneen vuoteen. Jos en tietäisi paremmin, luulisin että Weller laulaa tän. Tossa ylhäällä siis tää video.
Wasn't Born To Follow (Goffin/King) on levyn vika vanha äänitys, tämäkin täyttä rautaa. En tykkää yhdestäkään muusta versiosta, kivitä vaan mutta en tykkää. Tämä paras. Michael Nesmithiltä narulle laitettu I Know What I Know on "hiukan" pateettinen mutta 1:40 instrumentaalikierros paljastaa kauneuden jonka muistaa sitten jatkossa koko biisin ajan.
Ja lopetus, huuhhuhhuh. I Was There (and I'm Told I Had a Good Time) by Dolenz/Schlesinger ja vokaaleissa ei muka ole Liam Gallagher? Sgt. Pepper ja kaikki muukin samalta laatikolta missä Beady Eye tonki ekalla levyllään. Hemmetin hyvin vedetty, jes! 5/5.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti