Paras bändi jonka tuotannosta omistan vain kokoelmalevyn

on R.E.M. Suhteeni bändiin on pitkä mutta poikkeaa jostain kumman syystä totutusta kaavasta johon kuuluu levyjen omistaminen. Ensikosketus oli Shiny Happy People, ensimmäisten VHS nauhoitusteni joukossa. Tästä pentu tykkäsi. Sitten seurasi hiukan taukoa, kunnes yläasteella nauhoittelin alkuaikojen biisejä kasetille. Paljon niitä myös kuuntelin, jotkut kappaleet tuovat välittömästi mieleen esimerkiksi tietyn tietokonepelin. Driver 8 ja silleen.

Tästä seurasi ensimmäisen ostos New Adventures in Hi-Fi, joka päätyi divariin huonoutensa vuoksi. Oh no. Tämän jälkeen en laittanut itse heidän kappaleitansa soimaan varmaan ikinä, mutta aina kun jossain semmoinen soi, ja aika useinhan näitä kuulee, totesin että on kyllä loistavaa kamaa. Ehkä Idlewild vei sen paikan mikä Rempulalle olisi kuulunut. Kuka tietää vaikka junioriminä olisi ollut väärässä tuosta Hi-Fistäkin? No, ostin kuitenkin vain kattavan kokoelman Part [sitä tätä tuota].

Tässä esimerkki puhtaasta kullasta:

Näin mennään kertsiin. Ja mikä kertsi, tää menee parikyt kertaa päivässä helposti.

Open Soul

Ainakin yksi mahdollisuus jengillä vielä jäljellä, sunnuntai 21.9 Sture Jazz Barissa Jukka Vakion Open Soul ilta. Mies vetää soulia, mikä on hieno homma itsessään, mutta illassa on kyse enemmästä. Frendien hehkuttamisessa on aina vähän jotain epäilyttävää, mutta tonne kannattaa oikeesti mennä toteamaan tilanne. Kyse ei ole soolokeikasta, ei jameista, vaan jotain elastisempaa tolta väliltä ja... mee sinne.

Eilen tuli Allanilta huikeaa settiä, en muistanutkaan miten hyviä ja hauskoja biisejä ne karuudessaan on. Dennis aina kova. Ja sit Jukalta kaksi erikseen nostettavaa vetoa, Naispaholainen ja Man In the Mirror. Aika ja paikka unohtu, huikeaa meininkiä. Go Jukka go!

Odottavan aika

on kestoltaan suhteellinen.

Yksi Bronson

On vain yksi Charles Bronson, yksi Charles Bronson & the Voodoo Five, ja yksi Action Bronson:

Kaikki muu menee aika nasevasti kasaan mutta noi kitarat on törkeet. Se tästä tekeekin niin hyvän, muuten kyse on "vain" täydellisestä hoppi-biisistä, mutta kitarat jäi heti vaivaamaan kun puolessa välissä tuli radiosta kohdalle. Ja lopussa vasta revitelläänkin permanentit heiluen. Jes!

Joko kohta, Jens?

"The song will maybe be in your hands soon." lukee smalltalkissa. Kyllä se sieltä tulee, Jens Lekmanin uusi levy. Minä toivon tätä tyylisuuntaa:

Toivon että levy pääsee yllättämään. Että haen sen kaupasta kuulematta sitä ennen nuottiakaan sen sisällöstä. Avaan kääreet, luen kansivihon. Mietin miltä se voisi kuulostaa. Ja sitten sieltä paljastuu täydellinen levy. Älä ota paineita, Jens, mutta sinä olet yksi harvoista, kenties ainoa, joka sen tällä hetkellä voisi tehdä.

Sisyfos

Sisyfos ja lohkare, sitä se välillä on. Band of Horsesin kolmas levy Infinite Arms on tullut tutuksi valvoessani unta. Levyn kappaleet luovat puitteet zen-tyyppiselle lähestymistavalle toimen ääressä, joka tuntuu loputtomalta. Tämä olisi varmasti ollut hyvä soundtracki Kansallismuseon takaoven kymmentuntiseen yhdenjaksoiseen vartiovuoroon.

Nimikkokappaleen kohdalla tehtäväni usein täyttyy. Joskus levy on ensimmäisellä kierroksella, usein ennätetään uusintaan. Pohdin menneitä. Missä on Soitin Huttunen? Missä Stupido Records? Entä Liberte? Tästä henkilökohtaiseen suomirokki-vaikerointiini rivejä. Jätetään se kuitenkin väliin, auringon noustessa idästä aina liian varhain on Itämeren länsipuolella vielä yö.

Vilken film!

Elokuva nimeltä Känn Ingen Sorg perustuu Håkan Hellströmin musiikkiin. Ennakko-odotukset olivat alhaalla, joten en ollut edes yrittänyt etsiä tätä käsiini. Kanavahyppely toi tämän eteen siten, että vartti alusta jäi näkemättä. Hyvä oli.

Aina kun pääosan esittäjä Pål on esittämäisillään jonkin tekemistään lauluista tai muuten intoutuu esiintymään, kaikki menee mahtavasti pieleen. Keikkapaikat syttyvät tuleen, laatta lentää ihastuksen päälle jne. Musiikki nivoutuu hienosti osaksi leffaa, niin hienosti, että musikaalivihaaja pystyy nauttimaan menosta. Vähän niin kuin aika ajoin alkaisi musiikkivideo, joka kuvaa hahmojen ajatuksia, tai vaihtoehtoisesti on jokin juoneen sopiva oikea musiikkiesitys kuten hääorkesterin soittoa. Todella tyylitajuisia vetoja, tässä olisi ollut useampikin kohtaus minkä nostaa esiin jos tubessa olisi, toi minkä laitoin alkuun on aika peruskauraa.

Mutta mites tää jamppa, joka esittää Johnny-nimistä hampuusia:

Steven Tyler, eller? Håkan ja Ebbot esiintyvät myös, kannattaa tsekata.