Seikkailin tämmöselle kanavalle tai mikskä näitä sanotaan.
Rolling Rockvideos, go go. Björn Olssonia en oo koskaan nähny livenä.
maanantai 14. elokuuta 2017
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Junnu Alajumala
Alajuumalta uutta musaa "The Earth Is True" kasetin muodossa. Kohta lähtee. Raportti tajunnasta myöhemmin.
Raportti:
kassu on jotenkin MT-musaa, sillä tavalla että sitä miettii omia ja läheisten juttuja koska sanoitukset on selkeitä ja musa jollain tavalla painostavaa - samalla kaunista kyllä. Isommalla prosentilla riisuttuja sovituksia kuin Kap Kapilla ja jos mahdollista niin vielä vähemmän hitikkyyttä.
Kun katson biisin nimiä kannesta niin parilla kuuntelulla nimet ei pääasiassa yhdisty mihinkään. I Seek Pleasure on toki sellainen huukki että se pyörii päässä heti, mutta en mä sitäkään biisiä kokonaan vielä muista. Kukin biisi saa otteeseensa heti kun kuuntelee, ja toisteisuudestaan huolimatta ne katoavat jättäen selkeän jäljen "tämä kuulosti todella hyvältä". Tässä mielessä tulee vähän Boo Radleysin Everythings Alright Forever mieleen, ei pyöri heti päässä, tokalla kuuntelulla ihmettelee miten ei ekalla tajunnu jutun loistavuutta, ja sitten levy kasvaa. Saa nähdä kuinka korkealle tää kasvaa.
Dying Paraden lopussa Junnu vetäisee vähän commari-sooloa, yes. Mainittu I Seek Pleasure on yhtä kova kuin Kapin Zen Drummer. The Earth Is True kietoo sisäänsä Curen Top/Head On the Door biisien tapaan. Kova on.
Raportti:
kassu on jotenkin MT-musaa, sillä tavalla että sitä miettii omia ja läheisten juttuja koska sanoitukset on selkeitä ja musa jollain tavalla painostavaa - samalla kaunista kyllä. Isommalla prosentilla riisuttuja sovituksia kuin Kap Kapilla ja jos mahdollista niin vielä vähemmän hitikkyyttä.
Kun katson biisin nimiä kannesta niin parilla kuuntelulla nimet ei pääasiassa yhdisty mihinkään. I Seek Pleasure on toki sellainen huukki että se pyörii päässä heti, mutta en mä sitäkään biisiä kokonaan vielä muista. Kukin biisi saa otteeseensa heti kun kuuntelee, ja toisteisuudestaan huolimatta ne katoavat jättäen selkeän jäljen "tämä kuulosti todella hyvältä". Tässä mielessä tulee vähän Boo Radleysin Everythings Alright Forever mieleen, ei pyöri heti päässä, tokalla kuuntelulla ihmettelee miten ei ekalla tajunnu jutun loistavuutta, ja sitten levy kasvaa. Saa nähdä kuinka korkealle tää kasvaa.
Dying Paraden lopussa Junnu vetäisee vähän commari-sooloa, yes. Mainittu I Seek Pleasure on yhtä kova kuin Kapin Zen Drummer. The Earth Is True kietoo sisäänsä Curen Top/Head On the Door biisien tapaan. Kova on.
lauantai 22. heinäkuuta 2017
Oliks vähä hyvä?
Liam Gallagher: ”Nyt tulee uutta musiikkia, voitte mennä baariin!”
IS:ssä hyvä rapsa aiheesta. Mitäs itse haluaisin kontribuoida? Kuvasin yhden pikkupätkän mutta ei oo hirveen hyvä laatu, tubessa jo olevat on parempia.
Hyvä keikka, kunhan tästä tasaannun niin osaa sanoa oliko yksi parhaista mutta kyllä se nyt ainakin on. Äijä jonka musaa diggaan varmaan eniten soittaa hyvässä vireessä hyvin valitun listan, jengi oli kännissä mutta tais olla vaan yks tilanne missä jouduin vähän siirtää jotain kaveria häiritsemästä. Mun mielestä ne uudet biisit on just oikeanlaisia Liamille ja tykkäsin kyllä kuulla 50/50-setin.
Etkoilla ei nähty Paulia, siis sitä Gallagheria, vassariakaan en kyl huomannu mutta oli se siel. Pohdin jo eilen et meniskö läpi jos ite pistäisin pystyyn puhujatilaisuuden, mainostaisin sitä Barack Obaman nimellä, ja sit se ei yllättäen tuliskaan vaan Junes Lokka vetäisi monologin? Noh, en haluu sitä vitostani takas, lähettiin cover-bändin alottaessa rantaan.
IS:ssä hyvä rapsa aiheesta. Mitäs itse haluaisin kontribuoida? Kuvasin yhden pikkupätkän mutta ei oo hirveen hyvä laatu, tubessa jo olevat on parempia.
Hyvä keikka, kunhan tästä tasaannun niin osaa sanoa oliko yksi parhaista mutta kyllä se nyt ainakin on. Äijä jonka musaa diggaan varmaan eniten soittaa hyvässä vireessä hyvin valitun listan, jengi oli kännissä mutta tais olla vaan yks tilanne missä jouduin vähän siirtää jotain kaveria häiritsemästä. Mun mielestä ne uudet biisit on just oikeanlaisia Liamille ja tykkäsin kyllä kuulla 50/50-setin.
Etkoilla ei nähty Paulia, siis sitä Gallagheria, vassariakaan en kyl huomannu mutta oli se siel. Pohdin jo eilen et meniskö läpi jos ite pistäisin pystyyn puhujatilaisuuden, mainostaisin sitä Barack Obaman nimellä, ja sit se ei yllättäen tuliskaan vaan Junes Lokka vetäisi monologin? Noh, en haluu sitä vitostani takas, lähettiin cover-bändin alottaessa rantaan.
maanantai 17. heinäkuuta 2017
Alive 2017
Levy on hyvä, live on hyvä (Bärjed!), kaikki on hyvin:
Toki sana "hyvin" on tämän jantterin kanssa aina vähän niin ja näin mutta you know what I mean. Soololevy on komea paluu, musa ei yllätä mutta laatu kylläkin. Ja tietysti koko julkaisu yllätti.
Tätä tsekkasin Porissa:
Vanhoista rantapojista Al Jardine oli virkeämpi, mutta onhan se neljä vuotta nuorempikin. Faktat tarkistamatta mutta ilmeisesti Alin poika oli se joka useimmat biisit lauloi, ja hienosti veti. Keikan jälkeen katottiin teltassa meininkiä jazz-kadulla, mini-Elvis veti Personal Jesusia ja keski-ikäiset tanssi herkästi => kova kontrasti.
Porin levykaupasta Bad, Axis Bold As Love, Kolme, Amen 3.
Kohta mennään taas:
Odotan.
Toki sana "hyvin" on tämän jantterin kanssa aina vähän niin ja näin mutta you know what I mean. Soololevy on komea paluu, musa ei yllätä mutta laatu kylläkin. Ja tietysti koko julkaisu yllätti.
Tätä tsekkasin Porissa:
Vanhoista rantapojista Al Jardine oli virkeämpi, mutta onhan se neljä vuotta nuorempikin. Faktat tarkistamatta mutta ilmeisesti Alin poika oli se joka useimmat biisit lauloi, ja hienosti veti. Keikan jälkeen katottiin teltassa meininkiä jazz-kadulla, mini-Elvis veti Personal Jesusia ja keski-ikäiset tanssi herkästi => kova kontrasti.
Porin levykaupasta Bad, Axis Bold As Love, Kolme, Amen 3.
Kohta mennään taas:
Odotan.
keskiviikko 21. kesäkuuta 2017
No Berggren vasta voittaakin!
En halua kuulla muuta kun tän vanhan biisin ennen kuin saan fyysisen levyn käsiini. Henrik Berggren - uusi levy.
Olen myöhässä, mutta jos tätä on työstetty yhdeksän vuotta niin ei se varmaan vanhene ihan heti myöskään vaan voi olla tapahtuma nro 1 vähän pidempäänkin.
Olen myöhässä, mutta jos tätä on työstetty yhdeksän vuotta niin ei se varmaan vanhene ihan heti myöskään vaan voi olla tapahtuma nro 1 vähän pidempäänkin.
Ashcroft taistelee, Ashcroft voittaa
Hyvää settiä, mm. Music Is Power lähtee paremmin kuin ikinä siitä biisistä arvaisi. Ja silti on vähän semmonen jähmeä fiilis yleisöstä, en tiiä. Ehkä jotain gladiaattorihenkeä tässä esityksessä, esiintyjä tarvitsee yleisön puolelleen vähintään yhtä paljon kuin yleisö tarvitsee esiintyjänsä.
Hyvä veto siis mutta (mutta = sana joka mitätöi edeltävän asian) tuli mieleen että päättyykö jokainen konsertti Bittersweet Symphonyyn? Kaivan tämän tiedon jos kaivan.
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)