Joskus televisiosarja voi ennakoida tosielämää. Toukossa on jotain kummallisen tuttua, niin kummallisen tuttua...
Joku vakuuttavuutta tavoitteleva mies, joka välillä häilyy kuusivuotiaan tasolla ajattelussaan, ja välillä taas käsitteet ovat ihan aikuisten maailmasta. Todella häiritsevää, kuka kumma se on?
Otetaan tähän väliin yks sika hyvä biisi bändiltä josta en yhtään tiedä että onko hitti vai huti, mutta tää biisi on hitti:
Ja yks jonka hittilinja menee kolmevuotiaan suussa "be not to like":
Kai tosta tulee näkyviin, bloggerin linkitys ei ota song for roberttia huomioon. Ai että nää on kovia. Kaikki alas, tai ulos!
No mut se vastaus, Touko Poukosta tuli Aki Manninen!
Noelin uus on aivan mahtava. Siinä on Motherin kiekua, Cast No Shadow ja ties mitä sanoissa, ja sit tietysti tärkein eli kokonaisuutena sellainen fiilis, että tekee mieli elää sata vuotta:
Mutta mistä on jouset otettu? Vihjeitä ei anneta otsikkoa enempää.
Maan ulkopuolinen elämänmuoto oli päättänyt ottaa meihin yhteyttä. Vihdoin! Mutta voi, tavalla tai toisella (emme tiedä miten he aistivat) Voice of Finlandin finaali pääsi heidän tietoisuuteensa.
Tässä myyntitiimistä parasta härkää ulos kaivaa Jari:
Tässä kirjailija pohtii elämän rivien välejä:
No eiks oo? En nyt saanu ihan parhaita, mutta kyllä ne on. Katoin Mikin Yle Areena ohjelman kaikki osat ja olipa hyvä meno, ainoo selkeästi mulkun oloinen oli kosmoksen viisain vuodenaika. Ei taputeta pelkästään toinen toisen selkää, mutta silti mulle tulee etukäteen arveluttavista henkilöistä hyvä viba ja miksiköhän? Ei kaiveta vastakkaisuutta toistemme persoonista. Ehkä se lähti siitä tässä ohjelmassa. Ja Syksylle Miki tais sanookkin sit lopuks et soitaksä jossain Cure cover-bändissä eli siinä ei enää pysytty tässä linjassa. Mikä oli kokonaan Syksyn vika, cancel Syksy ja cancel Palestiina!
Aina kun Mikistä kirjoitan, eli joka toinen vuosikymmen, niin laitetaan:
Säälimättömästä harjoittelustaan tunnettu Ninniroosa Rynnäs juoksi Suomea maailmankartalle Andalusian kuumuudessa. Maanantaina keskipäivällä käyty kisa oli ns. ultrajuoksukisa, jossa juostiin 12 tuntia yhteen menoon.
Ninniroosa: "Sää oli melko viheliäinen. Aurinko porotti, mutta tuuli teki sen vaikutuksen havaitsemisesta hankalaa. Kymmenen minuutin juoksun jälkeen huomasin kuitenkin orastavaa huimausta ja vapinaa, ja asettauduin makuulle radan viereen. Huoltajani Mika-Matti Joulukuusi toi minulle virvokkeita ja täytetyn sian, ja sainkin olotilan pikkuhiljaa korjaantumaan. Päädyin kokemuksen tuomalla varmuudella pitämään riittävän tauon, jotta pystyin tekemään ehjän suorituksen. Useinhan näissä kisoissa untuvikot päätyvät keskeyttämään, ja sitä en tällä matkalla todella halunnut kokea. Taisin siinä hiukan torkahtaakin. Lopussa kiitos seisoi."
Juoksijatar piti yhdentoista tunnin ja neljänkymmenenviiden minuutin mittaisen paussin, ja vetäisi viimeisen vitosen kuin lentäen. Lopputuloksena hän sivusi Pohjoismaiden ennätystä, joka tällä matkalla on - 12 tuntia! Tällaista suoritetta kelpaa esitellä maailmalla.
Tähän sopii uuden suosikkibändini biisi:
Käytin sanavarastoni jo tuossa alkutekstissä joten tyydyn kirjaamaan että minä saatana rakastan tätä bändiä!
Oletko sattumalta nähnyt televisiossa hymyileviä sänkiukkoja, joiden farkkuihin kamera tsuumaa cis-miehen näkökulmasta epämiellyttävän pitkään? Jep, jotain tuttua siinä on.
Muistan muuten duunista kaverin, jolla oli yksi tämän firman "puku". Olin aika varma ensinäkemällä, että täältä se on. Parin päivän päästä kaveri kehui putiikin asiakaspalvelua aavistuksen yli-innokkaasti. Muita vaatteita hän ei ilmeisesti koskaan tarvinnutkaan. Vähän niin kuin Nick Cave, mutta Dmannen sinisiä pukuja valkoisella paidalla kaappi täynnä.
