Lupauksien mukaisesti valkoinen albumini on saatavilla tällä viikolla. Joku muu on voinut ostaa sen jo ties mistä, itse teen kauppaa jääräpäisesti ainoassa oikeassa jota ei tässä asiayhteyden puolittaisen negatiivisuuden vuoksi voida mainita. Sikahyviä biisejä niinku vaikka tää:
Jouluksi pääsen oman valkoisen albumimme läpikäynnissä Little Rayn pariin. Biisin on tehnyt enoni Ilkka Iivonen ja me pojat sitten sovitimme parhaamme mukaan. Studiolla oli käytössä jekkupedaali jolla koko orkestraatio saatiin tehtyä kitaralla. Menee näin:
Tunnelmasta toiseen. On se kaunis vaikka itse sanonkin. Jostain se uusi valonsäde aina tulee.
Levymme noteerattiin notkein sanankääntein ja 4/5 tähdin Satakunnassa. Asian ytimeen!
Teema jatkuu Diamond Dogsilla ja vastauksella Jukkapekan kysymykseen.
Biisin nimi viittasi aluksi suomalaisiin timanttikoiriin kahdeksankymmentäluvulta. Vähän ehkä Bauhausia haettiin musapuolessa, onneksi en kokeillut mitään Peter Murphy imitointia kuitenkaan :) Sitten Bowie kuoli ja sanat tietysti osuivat siihenkin.
Tässä sumeen hyvä veto Suomen Jimiltä jota Suomen Bowieksikin tituleerattiin:
Minkälaisia nimiä biiseille kannattaa nykyaikana antaa? Tässä muutama ehdotus:
Kanye West Is Dead
Today Krim, Tomorrow the World
Pictures of Obama and Bannon Hanging Out
Tämmöstä kamaa kun tuuttaa ulos niin luulisi tuloksia tulevan.
Jatketaan:
Ysärimeininkiä tavoiteltiin, Wiltsu sanoo "tyst nu" ja minä kuritan äänijänteitäni äänialan ulkopuolella heilumalla. Tällä hetkellä oma suosikkini. Sanoihin ripattu sitä ja tätä ja obehörig vistelse metrosta.
Kertsiä kuuntelin aluksi tuttua melodiaa metsästäen. Ja eikös se ole Harrisonin heittaama I Need You mikä siinä pyörii? No ainakin mulla lähti se soimaan päässä, come on back to me, I'm lonely as can be, se kohta.
Jatketaan myös teemaa. Kolmas biisi:
Minä ja Hannu, treeniksellä haetaan Vanisgin Pointtia ja takaa-ajomeininkiä. Sitä saatiin, Jukka skulaa pianon. Mystinen laukku vaihtaa omistajaa. YK:ssa tilanne päällä...
Olen kerran meinannut kirjoittaa toistuvasti jostain aiheesta tietoisesti. Kirjoituksia tuli luonnollisesti yksi. Ennätykset on tehty rikottaviksi, ja nyt seuraakin toinen pitkä kirjoitelma uuden levymme kappalelista mukaisesti.
Kappaleen nimi viittaa Gibsoniin jonka sain Raimo-ukiltani. Se on aikamoinen peli, siitä on vaikea saada huonoa ääntä ulos. Tekstissä idea oli kirjoittaa jotain Raimon muusikkoudesta, "kaikki muu paitsi musiikki on turhaa" tapasi hän todeta. Toisaalta biisissä matkataan Sörkan panttilainaamoon ja setäni Mikon maailmaan, jota kaipaan edelleen. Ja sitten nivotaan nämä yhteen toteamalla että "jag känner ingen fruktansvärt hat, nåt som man aldrig blir av med". Ota siitä sitten selvää!
Musiikki lähti muuten käyntiin treeniksellä Hannun eli Jaakon kanssa. Vaikka biisi oli pitkälti päässäni jo tehty, en ollut soittanut sitä yhtään millään. Hannun kanssa sitten manattiin soinnut ja melodiat ulos, se on semmoinen shamaani rumpaliksi. Hyvä tuli.
Toisiin asioihin vaan ei aiheisiin, Jäänsärkijän Jyrki hoiti meikäläiselle Shadowplayn boksin! Kyse on varmaan koko tän vuoden kestäneestä väsytyksestä, kyselin sitä joka helvetin kerta ja viimeksi kävin kysymässä valkosta tuplaa, se oli myöhässä mutta ei hätää katos tätä, tadaa ja mikä se siinä lepää. Käytettynä oli jostain sitten löytynyt. Meinasin sanoa että Suomen mutta korjataan että universumin paras levyliike. Tästä Shadwplayta:
Jos vauvasta löytyy keskustelua niin miehessä on ainesta.
Tarina tän biisin takana on yksinkertaisesti se että ollaan oltu samalla treeniksellä pitkään ja kaikki siinä ympärillä on muuttunut. Från Sökögränden till Hagalund.
Uutta Ian Brownia:
Biisistä en viitsi sanoa mitään, videossa sen sijaan on paljonkin antia. Ensinnäkin taitaa olla jokin trendi menossa kun katsoo Richard Ashcroftin ja kumppaneiden videoita, samasta tehtaasta tulee. Tämä oli kuitenkin hauska, Ian vetää kaikki instrumentit, ajaa pyörällä ja näyttää että moi oon tän ikänen mites sä? Aika rientää, tästä ei omasta mielestäni ole juurikaan aikaa mutta onhan siitä:
Eli 2009 se oli vielä kung fu äijä. Yheksän vuotta. Menen jääkaapille.
Ulkona avaruudessa ja maan pinnalla. Kuulemma on Spotifyissa jne. tsekkaan itse myöhemmin. Sen jo kirjoitinkin mistä cd:tä saa. Bileet oli - kovat, kiitos kaikille osallisille! Tekis mieli lataa jotain matskua tänne jos joltain tippuu, katsotaan kuinka käy. Me siis soitettiin ekaa kertaa livenä Teleä, whuuhuu!
Eka arvostelu löytyy desibelistä. 4/5, makuasioista ei voi kun kiistellä, hyvä arvio. Paitsi että kansikuvaksi oli nyt tullu tän blogin tausta :) Oikeestihan kansi on tämä:
