Ensinnäkin olen myöhässä asiani kanssa siksi, että tätä levyä ei ole näkynyt missään, ja olen idealistina ajatellut ostaa levyjä kivijaloista. No, olen toki ollut myös vetelä. Tilaamaan jouduin, ja olen ollut pullollani tyytyväisyyttä.
Levyn avautuminen meni kuten 100 Broken Windows, eli eka rundi antoi ei mitään, ja tokalla loksahti liki kaikki. Näin käy vain Idlewildin kohdalla. Tulin sellaiseen tulokseen, että tämä johtuu bändin tahattoman humoristisista ominaisuuksista, ja siitä että epäilen pitäväni vähiten niistä biiseistä joista he pitävät itse eniten. Aikanaan vaikka joku Little Discourage oli listani häntäpäässä ja sitä ne tuntuvat soittavan vieläkin.
Huumoria on mielestäni tän uuden avausbiisi, riffit, "jyräävyys" ja Roddyn runonlausunta siinä päällä, ensin vituttaa ja sitten naurattaa. Mutta sillä tapaa lämpimästi. Jees, tämmöstä on siellä täällä, eikä siinä mitään, tämä ominaisuus on myös kääntynyt yhdeksi monista asioista joista pidän tässä bändissä.
Sitten huippubiisi Nothing I Can Do About It:
Kuuntelin autossa tätä toista, levyn avannutta kierrosta, ja kun tämä lähti niin lähti lujaa. On yksinkertaisesti hyvä biisi, jossa on tunnetta ja se välittyy. Klassiset Idlewild-elementit löytyy, tuttua vaikka American Englishista, rakenne ja melodioiden tyyli stemmoineen. Tätä minä rakastan.
Seuraava Every Little Means Trust menee tasan samaan kategoriaan. Muita maininnan arvoisia olkoon On Another Planet (skeitataanko taas?), Use It If You Can Use It (torvia, jammailua, jees!) ja So Many Things To Decide (made important decisions far too late in life?). Vähän on Roddyn ääni madaltunut mutta useimmissa biiseissä ihan yhtä hyvät fiilikset tulee.
Mitään uutuuden hyvyydestä pois ottamatta hiukan nostalgiaa, olihan tää aikamoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti