Meillä ja muualla

Big in Finland:

Big in Sweden:

Fudiksessa tilanne tasaisempi, SJK:n mestaruus Simo Valakarin johdolla tyylikäs suoritus ja sarjassa jännää loppuun saakka, Ruotsissa Norrköping piikkipaikalta viimeiselle kierrokselle, no pupeltaminen allowed.

Missä olit kun

ostit levyn x? Mietin täs yks päivä että sitähän saattaisi muistaa jotain ostotapahtuman ympäriltä melko moneenkin levyyn liittyen. Satunnaisotannalla:

Ash: Sonic 7's ja Hellacoptersin There By the Grace of God => Lappeenrannassa joku osuusliike. Ostin samalla jotkut melkeen-Clarksit jotka oli helvetin hiostavat, sen lisäksi että niistä nokkelampi näki kohtuu kauas et ei ollu ihan Clarksit. Laitetaas kummaltakin yks kun ei todellakaan voi päättää kumpi parempi, tai siis Ash voittaa 11-3 mutta ässäbiisit tasan.

On vaan.

Ei kai tästäkään oikeesti tarvii sanoa mitään? Tai no sen voi sanoo et No Song Unheard viel kovempi.

Sit seuraavaan levyyn, Death In Vegas ja Satan's Circus. No ei kyl muuten muista kun et Stupidosta lähti, ja tää oli niitä aikoja kun eräässä porukassa oli tyyppi jota nimitin paremman sanan puutteessa Death In Vegas -tyypiksi. Kun satunnaisesti kohtasimme, puhuin aina tästä bändistä koska se oli käyny niitten keikalla ja hehkutti niin mielellään.

Tässäkin oli vielä ihan järkee:

Ja sit kokeilin viel kerran haroa hyllystä jotain ja osu vähän höm ulkoreunalle. Lost Patrolin Songs About Runnign Away. No Stupidosta, ja oisko ollu talvi. Ei paljon auennu itse tapahtumasta. Mut tässä oli taustalla loistava biisi Alright, joka tuli Musikbyrånista tai jostain ja sit oli pakko hommaa. Koko levy oli ihan toisesta laidasta, kunnon hiippailua ja puhaltelua. Otin tän silti Saunalahteen yksiin bileisiin, olihan se yks biisi niin jytä.

Mulle oleellisin on kuitenkin tämä:

Ekoja biisejä joita vetäessä pääsin itse lauluni kanssa johonkin yhteyteen. Hieno biisi.

Lopputuloksena todettakoon että oli todella surkea satunnaisotanta, oikeesti muistan niin kovin paljon levynostoreissuista ja tilanteista ja digi my ass.

Skriva nåt

Det har aldrig funnits ingen stor ide bakom de här blog. Den här iden är stor: jag ska då och då skriva nåt på samma vis som jag skriver låtar. Direkt och snabbt.

Av svenska språket och mina kunskaper kan jag säga (tyvär), att en dag på jobbet skrev jag en brev på svenska och frågade om en kollega om hon kunde läsa de över om de fanns nånting att göra om. Och de fanns. Typ en sats av ord (kan inte komma ihog hur man säger "lause" :)) var rätt. Så här vi går, ordboken i hyllan.

Trotts de här, för nån orsak älskar jag att skriva, tänka och sjunga på svenska. Märk till att orden prata hänger inte med där för nån orsak. Men jag förstår andra åsikter också. Jag minns när en kompis i skola var tvungen att översätta orden "koserier" och kom upp efter en minut på finska med vad översatt tillbaks till sverige skulle vara "ko serier". Och läraren som frågade en kille "Hur säger man: minä pelkään opettajaa [jag är rädd av läraren]"?" => vart ska man gå?

Om man vill ha nåt snabbt och direkt, så borde man ha de färdigt i tio eller femton minuter. Till sist ska jag tillbaks till en minne när jag var tio och bodde i Norrköping. De var vinter och vi var ute på bakken med skolan, de var idrot tror jag men vi görde inget som liknade idrot. Kastade bara snö och sånt. Jag minns att det var en lekbråk och i mitten knuffade jag en flika på, du vet, under huvuden, över magen. Hon stod där och tittade, kunde inte säga inget, inte för att hon trodde jag hade gjort de för jag är en svin (jag tror jag var de inte då), utan för att hon kunde inte tänka sig att de skulle ha hänt så. Jag var tio, och tänkte inget om faktan att hon, tolvårig, hade vad man kallar bröster.

Vad menar de? Vet inte. Alla såna saker får mig att älska att skriva, tänka och sjunga på svenska. En dag kanske också prata, får ses.

Levyni jäi päälle

So you've got Liam Gallagher at your local:

Yhdistettynä kommentteihin nauratti aika hyvin. Jengi ei arvosta drumpalin panosta :(

Eilisestä lyhyesti

Ja kun kirjoitan lyhyesti, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. No se oli semmosta vähän sinnepäin. Tykkäsin eniten taas niistä lappalaisista. Ne oli oikeestaan tosi hyviä. Liam voisi olla sormusten herra. Noelimpi veti vielä oman välisetin Masterplanilla, greit!

Toinen juttu mikä on greit on tää:



Siis tietysti koko idea on hulluudessaan hieno, mut nyt osuu biisikin. Tää setti on muutenkin terävöitynyt mun mielestä loppua kohden, tai sit kyse on vaan siitä että tulee biisejä joissa on mun suosikkielementtejä sample-puolella ja muutenkin.

Oasis vuosijuhla

Oasis-vuosijuhla tai miten vaan. Huomenna kuitenkin mennään, onko tahti tämä:

vai tämä:

Siellä sen sit näkee. Mojokin oli! Vitsi tätä elämää. Oisko tää niin väsynyttä jos olis vähän keitoissa? DJ-setin tahtiin musavisailu onnistuu kyllä edelleen varsin iloisesti, "tää on Goldfinger!"

Parsley Innin laulajajäbä oli mielestäni Backwardsmanin laulaja. Himassa kaivoin EP:n esiin ja ei se niin ilmeistä enää ollutkaan. Paita päälle Janne Ahonen!