Tästä kulmasta tulevana oli ilo lukea pientä kärjistystä musiikkimaailman tuottavuudesta: Pekka Seppänen ja oikeudenmukaisuus. Lainaus sallittakoon:
"Nyt tarvittaisiin tekoälyä, joka mittaisi jokaisen työtätekevän tuottavuuden. Sen perusteella maksettaisiin sitten palkkaa. [...] Tämä utopia on joillakin toimialoilla ollut totta jo kauan. Tähtiartisti on voinut ansaita moninkertaisesti levy-yhtiön johtajan palkan, sillä artistin tuottavuus on helppo mitata myyntiluvuilla."
Minustakin se on helppo mitata myyntiluvuilla. Mallia on hiukan yksinkertaistettava jotta em. oleellinen näkymä saadaan esiin, mutta malli on toki hyvä. Tuottavuuden tarkoittaessa sitä, että mahdollisimman vähällä vaivalla (koskee artistia, taustakoneisto on mallissa ilmainen) saa aikaan mahdollisimman paljon, on optimoitava tuotokseen käytetty aika ja (oma) raha. Kolumnissa mainituilla seikoilla "huippupalkka [johtuu] ainoastaan sattumasta, perinteestä, vallankäytöstä, sukulaisuudesta tai jonkun toisen virhearvioinnista" ei ole mitään tekemistä nelikentän yläoikealla sijaitsevan laatikon kanssa.
Tuottavuus on kuulijan korvissa.
