keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Lisää Shadowplaytä

Oon ihastunut tähän musaan niinku iha täyzil jee!



Kertsiä kuuntelin aluksi tuttua melodiaa metsästäen. Ja eikös se ole Harrisonin heittaama I Need You mikä siinä pyörii? No ainakin mulla lähti se soimaan päässä, come on back to me, I'm lonely as can be, se kohta.

Jatketaan myös teemaa. Kolmas biisi:



Minä ja Hannu, treeniksellä haetaan Vanisgin Pointtia ja takaa-ajomeininkiä. Sitä saatiin, Jukka skulaa pianon. Mystinen laukku vaihtaa omistajaa. YK:ssa tilanne päällä...

maanantai 19. marraskuuta 2018

Tarina jatkuu

Olen kerran meinannut kirjoittaa toistuvasti jostain aiheesta tietoisesti. Kirjoituksia tuli luonnollisesti yksi. Ennätykset on tehty rikottaviksi, ja nyt seuraakin toinen pitkä kirjoitelma uuden levymme kappalelista mukaisesti.



Kappaleen nimi viittaa Gibsoniin jonka sain Raimo-ukiltani. Se on aikamoinen peli, siitä on vaikea saada huonoa ääntä ulos. Tekstissä idea oli kirjoittaa jotain Raimon muusikkoudesta, "kaikki muu paitsi musiikki on turhaa" tapasi hän todeta. Toisaalta biisissä matkataan Sörkan panttilainaamoon ja setäni Mikon maailmaan, jota kaipaan edelleen. Ja sitten nivotaan nämä yhteen toteamalla että "jag känner ingen fruktansvärt hat, nåt som man aldrig blir av med". Ota siitä sitten selvää!

Musiikki lähti muuten käyntiin treeniksellä Hannun eli Jaakon kanssa. Vaikka biisi oli pitkälti päässäni jo tehty, en ollut soittanut sitä yhtään millään. Hannun kanssa sitten manattiin soinnut ja melodiat ulos, se on semmoinen shamaani rumpaliksi. Hyvä tuli.

Toisiin asioihin vaan ei aiheisiin, Jäänsärkijän Jyrki hoiti meikäläiselle Shadowplayn boksin! Kyse on varmaan koko tän vuoden kestäneestä väsytyksestä, kyselin sitä joka helvetin kerta ja viimeksi kävin kysymässä valkosta tuplaa, se oli myöhässä mutta ei hätää katos tätä, tadaa ja mikä se siinä lepää. Käytettynä oli jostain sitten löytynyt. Meinasin sanoa että Suomen mutta korjataan että universumin paras levyliike. Tästä Shadwplayta:



Jos vauvasta löytyy keskustelua niin miehessä on ainesta.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Tiden väntar för ingen

Täältäkin löytyy:



Tarina tän biisin takana on yksinkertaisesti se että ollaan oltu samalla treeniksellä pitkään ja kaikki siinä ympärillä on muuttunut. Från Sökögränden till Hagalund.

Uutta Ian Brownia:



Biisistä en viitsi sanoa mitään, videossa sen sijaan on paljonkin antia. Ensinnäkin taitaa olla jokin trendi menossa kun katsoo Richard Ashcroftin ja kumppaneiden videoita, samasta tehtaasta tulee. Tämä oli kuitenkin hauska, Ian vetää kaikki instrumentit, ajaa pyörällä ja näyttää että moi oon tän ikänen mites sä? Aika rientää, tästä ei omasta mielestäni ole juurikaan aikaa mutta onhan siitä:



Eli 2009 se oli vielä kung fu äijä. Yheksän vuotta. Menen jääkaapille.