maanantai 30. toukokuuta 2016

Suhteellisuudentaju ja Ashcroft

Nämä kaksi eivät kai koskaan kohtaa ja hyvä niin. Oikeastaan tämä sanapari lähti siitä miten ensin teki mieli dumata koko uus levy, en meinannut toipua ekasta biisistä yhtään. Muutaman kuuntelukerran jälkeen konteksti löytyi, tämähän on sama levy kuin ne aiemmatkin, hyvässä ja pahassa.

Out of  My Body - huti. Toinen uuden tuotantolinjan biiseistä joissa haetaan jotain ajanmukaisuutta jne. ja ei, ei, ei kannata. Biisin lähtö on kantria niin kuin koko levy ennen kuin tuuttaus alkaa. Tuli mieleen Keys To the World joka on mahtibiisi kaikin perin, mutta ehkä se on sitten enemmän lainaa 90-luvulta kuitenkin. Tanssittavuudesta varmaan tämä mielleyhtymä.

This Is How It Feels - osuma. Spirituaalit toimii, ei tarvii ees kummosta melodiaa koskettaakseen.

They Don't Own Me - huti. Raja on hiuksen hieno. Tässä toiston sekä melodian ja soinnutuksen vähäeleisyys puuduttaa.

Hold On - just hyvä! C'mon People osastosta, se on se ääni.

These People - lasketaan. Kantri-Rikua, oiskohan eniten siellä Human Conditions ajassa, tai emmä tiiä, onhan se eka soolo kans ihan kantria.

Everybody Needs Somebody To Hurt - osuma. Nyt on hyvä linja, ja mies malttaa toistaa. Vitsi vitsi.

Picture of You - ulkona. En muistanu ollenkaan miten tää menee, ja kun lunttasin tässä kirjoittaessa niin tää on taas näitä toiston väärällä puolella kulkevia minun teekokoelmissa.

Black Lines - sisällä. Anna Richardille C ja pari mollisointua niin kyynel tirahtaa.

Ain't The Future So Bright - aika paha. Olenko sitten albumin uuvuttama vai miten sunshinet ja numbit ottaa korvasta. Oliks tässä se when will we ever learn life ain't just about the pain? Ja vähän moderneja ääniäkin, buu.

Songs of Experience - ohi. A-osa vielä kelpaa, mutta sitten kun ei lähde ja kertsissä on tök-tök-rytmittelyä niin...

5/10 osumatarkkuus. Suhteellisuudentajua kaivataaan, saman verran kelpuutin alkuun myös ekalta ja tokalta soololta. Saa nähdä peittoaako ääni pikku hiljaa näitä mussutuksia, annan tilaisuuden.

Liveä:

torstai 26. toukokuuta 2016

Desibeli

Desibeli.net kirjoittaa EP:stä, erinomaista. En kiistä vaan kiitän.

Mitenkään aiheeseen liittymättä taas pitkästä aikaa pari marjaa ja lippistä:

Kimmo Blom karaokessa -


Robert Knepper -


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Jäänsärkijän taivas

Maanantaina polttavassa paahteessa suuntana levykauppa - sehän oli ulkona! CD-singlejä joita en ollut nähnyt johonkin kymmeneen vuoteen, mikä sattuma. Vuolaasti kiitellen poimin Stone Rosesin singlet (mm. One Love, yli seitsemän minuutin versio olet vihdoin minun!), Lucky Man Verveltä (Never Wanna See You Cry) ja Go Let It Out Oasikselta (Let's All Make Believe, aina rakastanu tätä biisiä, älytöntä että kotiutui vasta nyt - kaikki brother-biisit on mun suosikkeja).

Pitäis varmaan käydä vielä toinen päivä  kurkkaamassa missasinko jotain. Kun nyt toi Stone Roses niin linkkaan mäkin:


Biisi ei ehkä ihan paras, Ianin ääni on, ja levyn odotus jatkuu. Jos joku bändi voi vetää tommosta tekstiä pokkana niin tämä.

torstai 19. toukokuuta 2016

EP => Spotify



Se siellä. Avarran kappaleita autistisesti - Ruissalo = mistä kaikki alkaa kahdessa eri ajassa - Ett År Mer = joskus kun saat turpaan tavalla tai toisella siitä voi seurata jotain mahtavaa tavalla tai toisella - Telegrafberget Yeah! = oon aina digannu risteilyistä valot kiinni - When You Felt = Roseway.

JK - Ett År Mer tuskin olisi sama biisi ilman Indian Villan Alia - Hannun tarinan mukaan mies olisi mm. kertonut pirin olevan hyvä juttu kunhan ensin syö kokonaisen rasvaisen kalan.

torstai 12. toukokuuta 2016

Kesän merkki

Tää jäbä:


Kilinä ja kolina osasto josta osaa diggaan täysillä ja osaa vähemmän, ja sit loput menee tähän kategoriaan oli ne kantria tai mitä vaan. Mitenhän ois käyny ääni ratkaisee jaksossa?

Biisin nimi Losing My Taste For the Night Life kans kova, biisin nimet on useimmiten kymppejä hänellä. En osaa selittää että miksi This Is How We Walk On the Moon, Love Is Overtaking Me tai This Time Dad You're Wrong on sata kertaa parempia kuin useimmat biisien nimet, ja onko näissä keskimäärin jotain yhdistävää tekijääkään. Ovat vaan hyviä.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Hold On Pori

Satunnaisia havaintoja osioon. Haja heitti että Hon Är En Runaway on vähän kuin Runaway Train. Melodiassa on yks pieni tosi vahvasti yhdistävä tekijä, mutta olisiko mielikuva ollut yhtä vahva jos fremmande språkin seassa ei tulisi tuota tuttua runaway sanaa? Nää on kuitenkin kaks ihan eri biisiä.

Toisin kuin Desperado ja Nu Kan Du Få Mig Så Lätt. Tsekataanpa googlesta, ja kas, onhan tämän merkannut joku muukin. Hyvä hyvä. Nyt on niin liknande että vois olla krediiteissäkin. Mutta ei. Alitajuinen laina?

Din Tid Kommer ihan tykki biisi!

Ja sit niin on tääkin:


Hold On Pori I'm on my way!