Seikkailin tämmöselle kanavalle tai mikskä näitä sanotaan.
Rolling Rockvideos, go go. Björn Olssonia en oo koskaan nähny livenä.
maanantai 14. elokuuta 2017
keskiviikko 2. elokuuta 2017
Junnu Alajumala
Alajuumalta uutta musaa "The Earth Is True" kasetin muodossa. Kohta lähtee. Raportti tajunnasta myöhemmin.
Raportti:
kassu on jotenkin MT-musaa, sillä tavalla että sitä miettii omia ja läheisten juttuja koska sanoitukset on selkeitä ja musa jollain tavalla painostavaa - samalla kaunista kyllä. Isommalla prosentilla riisuttuja sovituksia kuin Kap Kapilla ja jos mahdollista niin vielä vähemmän hitikkyyttä.
Kun katson biisin nimiä kannesta niin parilla kuuntelulla nimet ei pääasiassa yhdisty mihinkään. I Seek Pleasure on toki sellainen huukki että se pyörii päässä heti, mutta en mä sitäkään biisiä kokonaan vielä muista. Kukin biisi saa otteeseensa heti kun kuuntelee, ja toisteisuudestaan huolimatta ne katoavat jättäen selkeän jäljen "tämä kuulosti todella hyvältä". Tässä mielessä tulee vähän Boo Radleysin Everythings Alright Forever mieleen, ei pyöri heti päässä, tokalla kuuntelulla ihmettelee miten ei ekalla tajunnu jutun loistavuutta, ja sitten levy kasvaa. Saa nähdä kuinka korkealle tää kasvaa.
Dying Paraden lopussa Junnu vetäisee vähän commari-sooloa, yes. Mainittu I Seek Pleasure on yhtä kova kuin Kapin Zen Drummer. The Earth Is True kietoo sisäänsä Curen Top/Head On the Door biisien tapaan. Kova on.
Raportti:
kassu on jotenkin MT-musaa, sillä tavalla että sitä miettii omia ja läheisten juttuja koska sanoitukset on selkeitä ja musa jollain tavalla painostavaa - samalla kaunista kyllä. Isommalla prosentilla riisuttuja sovituksia kuin Kap Kapilla ja jos mahdollista niin vielä vähemmän hitikkyyttä.
Kun katson biisin nimiä kannesta niin parilla kuuntelulla nimet ei pääasiassa yhdisty mihinkään. I Seek Pleasure on toki sellainen huukki että se pyörii päässä heti, mutta en mä sitäkään biisiä kokonaan vielä muista. Kukin biisi saa otteeseensa heti kun kuuntelee, ja toisteisuudestaan huolimatta ne katoavat jättäen selkeän jäljen "tämä kuulosti todella hyvältä". Tässä mielessä tulee vähän Boo Radleysin Everythings Alright Forever mieleen, ei pyöri heti päässä, tokalla kuuntelulla ihmettelee miten ei ekalla tajunnu jutun loistavuutta, ja sitten levy kasvaa. Saa nähdä kuinka korkealle tää kasvaa.
Dying Paraden lopussa Junnu vetäisee vähän commari-sooloa, yes. Mainittu I Seek Pleasure on yhtä kova kuin Kapin Zen Drummer. The Earth Is True kietoo sisäänsä Curen Top/Head On the Door biisien tapaan. Kova on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)