keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Hyvästä biisistä voi tehdä kaks

Alkuperäisteos:



Hiukan jotain samaa alusta alkaen:



Eikä siinä vielä kaikki!



Tossa joutuu kuuntelemaan sinne kertsin loppulinjaan yhtäläisyyttä etsiessä. Voi vide. Ei sillä, kaikki tietää pelin hengen.

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Kaisaniemi 24.8.2019

HS-printissä keikalla esiintyi vain Liam ja Franz. Netissä Richard Ashcroft kuitattiin yhdellä lauseella etäiseksi ja flegmaattiseksi. Kröhöm. Toinen näkökulma:

Päivän aloitti Jade Birdin peruttua Richard Ashcroft muistellen Pori Jazzia, sadetta, muutamaa ihmistä teltoissa mailin päässä. Nyt oli eri meno. Hitit kuultiin Urban Hymnsiltä + A Song For the Lovers joka on käytännössä samaa matskua, ja sitten vielä pari toisiksi viimeisimmän soololevyn menevämpää biisiä. Tai This Is How It Feels on hituri mutta hyvä joka tapauksessa.

Sonnet, Drugs, Space & Time, Lucky Man, Music Is Power, A Song For the Lovers, This Is How It Feels, Hold On, Bittersweet Symphony. Näin muistelen, järjestys tietty eri alun ja lopun välissä. Lähes kaikkien biisien lopuksi Riku jammaili erinäisiä ulinoita, räppejä ja mitä nyt oli fiiliksen mukaan tulossa. Ei kyynisyyttä, ei kyllästymistä, iloista meininkiä yhteisen rakkauden äärellä.

Erityisesti tulee mainita basisti, joka oli päässyt backstagealueelta lavalle mukaan passi kaulassaan. Musan ykkösfani lauloi biisit mukana ja kiemurteli ja hyppi ja oli pelkkää hymyä. Ei ollu duunissa, tai jos oli niin maailman parhaassa sellaisessa. 10/10.

Franz Ferdinand on tunnettu mm. FIFA-soundtrackiltä ja koko keikka odotettiin että tulee Take Me Out. Ja se tulikin heti ekana. Eikun se vaan kuulosti siltä. Ja niin kaikki seuraavatkin.

Liam Gallagherista oli riittävän tarkka kuvaus Hesarissa niin en ala sitä tässä toisintamaan. Once on hyvä biisi, muuten parempi pysyä niissä Oasiksissa. Kiva että vetivät mm. Be Here Nown.

Uusi liikuntamuoto

Ziivo on tarkoitettu äideille sukupuoleen katsomatta. Liikuntatunnit järjestetään etänä, kukin saa tehdä liikkeet (pyyhkäisy, jynssäys jne) omilla välineillä omalla kotisalilla. Tämä liikuntamuoto vastaa moniin kaikissa meissä edelleen vaikuttaviin metstästäjäkeräilijän perimän tarpeisiin liikuttaen ruotoa monipuolisin kiertoliikkein ja mukavan vaihtelevin työliikeasennoin.

Nyt kaikki ziivoamaan!

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Jumi veke

alotetaan kahdella marjalla weekendien kunniaksi. Aikoina muinoisina vastaavat yleisöt ensisijaisesti tälläsella kamalla:


Nyt menee tämmönen paremmin läpi:



Kattelin November Rainia ja iski tämä totuus palleaan. Tilulilulii, nahka chapsit, miksei enää?

Sit Helen West pistää levyarvion: REM on se aika jolloin ihminen näkee unia. Ettäs tiedätte. Mutta miksi biisin nimi on Nightsleeper? Ja mihin laulaja Michael Boltonin ihana kuontalo on kadonnut? Täältä tähän!

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kesä jumissa

Kap Kapilta tulee uus 29.5, jei. Paras Kapin biisi ikinä, ehkä, ja video ainakin on:



Mitäs muuta jumitetaan, no Superfjord oli Keltaisen Jäänsärkijän 30 v synttäreiden ehdoton ykkönen:



Soittivat ton ja Rainbown, livenä vielä parempi kun tossa. Likaiset hipit jes! Bileiden paras anti oli luonnollisesti Nipan puhe ja pahvi-Jyrki.

Ja viel samaan läjään K-X-P - biisit sataminuuttisia joten single edit kehiin:



Pää jumiin, Mörkööööööö!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Kumpi on kumpi?

Libraries gave us power:


Compensate:


Ihan on identtiset. Mietin tosta Vartian jutusta että jos nyt New Yorkin lennon kompensointi maksaa vaikka 50 e kun paska on tuulettimessa, ja idea on et kompensaation hinta nousee ollen vaikka 100 e kun paska on jumittanut tuulettimen ja lämpötila on 55, ja jengi haluaa maksaa sitä harvemmin mitä korkeammalle hinta nousee, niin miten homma toimii? 

Jotenkin en vaan usko mihinkään muuhun malliin kuin haittaverotukseen ja sitä kautta kysynnän laskemiseen ja sitä kautta investointien ohjautumiseen puhtaampiin vaihtoehtoihin ja kulutuksen ohjautumisen kestävämpiin juttuihin. Jos tässä on tarkotus välttää keltaliivejä ja tuoda tää autovero-henkisesti varkain sisään niin sitten joo on tässä pointtia, ja aina on hyvä kun tekee jotain, mutta... emmä tiiä, mennään tällä:

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Snack

2000-luvun taitteen kolmanneks paras suomilevy:




Ikea kansi. DJ Slow. Ihan sama, toimii erinomaisesti. Näin Kimmo "tj" Valtasen syömässä, otin kuvat ja lähetin seiskan kääk-palstalle (no en) ja kävin vanhoja muistelemaan. "Mitä täs lauletaan, nazi peoples world?" Hyviä aikoja.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

RIP RUMPA

Rumban printti pistetään haudan lepoon. Adios. Mistä voin nyt lukea JVG:n ja Lauri Tähkän kuulumiset? Tai tiukkaa analyysia Maustetytöistä? Onneksi jää nettisivu tämän tarpeen tyydyttämiseen. On aina ilo vierailla tuolla saitilla lukemassa maksimissaan 50 sanan juttuja ja boonuksena sivun alalaidasta pääsee navigoimaan Episodin juttuihin uusista Marvel-elokuvista.

Pliis Jyrki pistä vauhtia, en kestä olla kuuntelematta näitä:


[tässä oli upotettuna Håkan Hellströmin viime vuonna julkaistun levyn joku biisi ja sitten gogles taas brakasi]


Varmaan oisin tässäkin ollu heti kyydissä jos vaan malttaisin lukea R.U.M.B.Aa.

Saaga päättyy. Hål I Berget, sista låten.




Nollaantuuko kuuntelut tällä systeemillä vai mikä juoni. Rapsa sanoo että näitä on kuunneltu hurjasti. EDIT: ainakin jotain selittää et julkasupäivä on vaihtunut hupskeikkaa. No kummiskin, biisin tarina. Juomapuoleen painottunut ravintola Kallion Kolo oli aikoinaan tukikohta, jossa kovalla draivilla tarinoitiin, ympyröitiin neliöitä ja tuotiin melkein Silverbullit Suomeen. Jos vauhti oli liian kova, oli syytä laskeutua Kallion Kulmaan josta mieleen on jäänyt etenkin eräs keskustelu valokuvausvälineiden hyödyntämisestä kiellettyjen aineiden käytössä tarpeellisten välineiden desinfiointiin. Du kan kalla dig hel men alltid e du bara ett steg iväg från mörket.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

I'm a young man still

Kuuntelin tän ja mieleni valtasi 18-vuotias minä:

https://www.youtube.com/watch?v=U5mH9s9L2vk

Samalla goglen videoiden upotus muuttui ainakin minulle yhtä helpoksi kuin tällaiset toimet 18-vuotiaalle itselleni olivat sen ajan työkaluilla. Siksi linkki. Aivan mahtava veto!

Aion saada "saagan" päätökseen. 12/13 here we go, An hour with telegrafberget.



Ja katso, upotuskin toimii taas. Tässä pojat hölmöilevät ja apinoivat, iihanaa, etiopian euroviisu vuosimallia 2018.

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Mistä tää kertsi on?

Mistä on Paula Vesalan "Tytöt Ei Soita Kitaraa" kertsi? Eilen mietittiin, on satavarmasti suoraan joku mutta mikä? Hauskasti asiaa pohtiessa soi Maustetyttöjen hittilotto ja siinähän oli myös sama kertsi, ihanaa. Ei kyl toimi mulle mutta mikäs siinä.

EDIT 22.2.19: tää oli se mitä mietin:

EDIT 27.2.19: tossa yläpuolella oli upotettuna Cardigansin Sick & Tired, mutta sitten joku huoleton huaweijari hävitti sen. Tän koko bloggerin käyttäminen on toimivuusnäkökulmasta ihan perseestä.

Näitä pystyy veivaa aika hyvin päällekkäin.

Cure toimii. Aution saaren levy vois hyvin olla joku näitten. Pojat pelaa jalkapalloa:

Tänkin jälkeen hyviä biisejä mutta tietyllä tapaa vaikee mennä tästä enää mihinkään:



Oma häntä osa 11: Telegrafin Fantomen Kommer Igen on oopiumlänkkärin audioesiintymä.



What more can you say?

tiistai 5. helmikuuta 2019

Ohjelmaideoita

Realityidis 1: matkalipuntarkastajat. Tai lappuliisat. Sama konsepti kuin poliiseissa/pitsakuskeissa/ym. Vitsi kun ois kerenny tekemään tv-lupatarkastajat!

Realityidis 2: speed-dating ympäri Suomea. Ensin vaikka Vantaa. Kymmenen miestä, pari kranttua lähiomuijaa. Sitten Puumala ja kymmenen miestä, yks puuma. Vika jakso peräkainuusta, paikalla kymmenen miestä. "No, pelataanko sitten vaikka korttia?"



Sarja "I Färg biisi biisiltä" on osassa kymmenen. Levine Blanc kertoo klassikkotuotteesta joka on ilmeisesti jossain välissä poistunut Alkon valikoimasta. Raikas ja mutkaton pöytäviini joka sopii niin kalan kuin ovimatonkin kanssa siihen mihin se on tarkoitettu eli vetämään nupin sekaisin alta aikayksikön.

Nykyisin ei tarvitse rahaa hyvän musan tekemiseen, kaikilla on samat välineet ja pitää vaan osata käyttää niitä. En ole tätä mieltä mutta näin siis välillä lukee siellä täällä. Richard Ashcroft ja Ian Brown ovat tehneet hemmetin halvan kuuloiset levyt ja ei myöskään kuulosta siltä että jäbät tiimeineen ois osannu käyttää mitään välineitä mitä lähistöllä oli. Tässä Ianin esimerkki:



Rahaa ei ollut Unfinished Moneky Businessillakaan My Staria lukuunottamatta mutta jeesus se oli sata kertaa parempi. Eli ehkä mun pitää olla sit sitä mieltä että joo, pitää osata käyttää välineitä. Mutta ehkä neliraiturilla oli helpompi duunaa jännää kamaa vs. nykykamat. En tiiä.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Psykeä

Noin 2012 pidin vielä korvat aktiivisesti auki jos tulisi jotain hyvää musaa vastaan. Siis semmoista juuri julkaistua. Eka demo. Tilasin Troubadour Dalin levyn ja sen sellaista. Casbah tuli näihin aikoihin ehkä myös. Tähän olisi pitänyt sijoittaa:



Muistan kyllä lukeneeni Rumba/Nuorgam/desibeli ja todenneeni että tän täytyy olla kova. No excuses, kaikki levyt nyt sitten läpi ja mahdollisesti vielä rapoa rajan toiselta puolelta. Tää kun lähtee neljän minuutin kohdalla niin oujee.

Huomaa yhtäläisyys logoomme. Mahdollisuus ratsastaa uuden levymme kappaleeseen yhdeksän, ei sen puoleen että sillä olisi tekemistä psykedeelisen rokin kanssa, oikeastaan tämä on levyn biiseistä kauimpana siitä. Här kommer Osäker:



Tää oli tämmönen pikkubiisi jonka idea oli varmaan siinä että tehdään jotain suurin piirtein siinä ajassa mitä se kestää. Sävellysvaihe oli siis lyhyt. Rumpuna toimii joku Harjun Afrikkahimputin. Eli ahaa, olihan tässä siltaa psykedeliaan, 13th Floor Elevators kulman takana.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Talteen

Laitanpa tänne talteen niin tulee hyvällä ajalla perehdyttyä, Verve 93 live jota en oo nähny ennen:

linkki kun jako ei nyt onnaa

Just tätä alkuaikojen Verveä on kiva luukuttaa pykälän verran kovempaa kuin mitään muuta. Twitter-kielellä so talented, so good.

I färg kappale kahdeksan on nimeltään Song For Pete Malmi. Biisi tuli unessa, katsoin telkkarista jotain dokkaria jossa Pete Malmi vetää studiossa tätä biisiä, sanat tais mennä siinä everybody wants to be a doctor. Torven tullessa kamera kääntyy pois Petestä. Mistä lienee kertoo.

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Rock på svenska

Otsikon mukaista toimintaa harrastaa luonnollisesti meidän lisäksi joku muukin. Tässä tiukka esimerkki:

Ostin levyn nimen perusteella ja arvelin ekalla kuuntelulla olevani tekemisissä Hellacopterin kanssa. Eikä mennyt pieleen tällä kertaa. Björn Olsson myös messissä, laadun tae hänkin.

Oman hännän nosto menee biisissä seitsemän, Nån Kunde Säga.
Mielikuvaharjoitus biisiä tehdessä oli Main Road VHS, puoli tuntia aikaa ennen kuin oli määrä olla jossain, neljä bisseä, top of the world.