Realityidis 1: matkalipuntarkastajat. Tai lappuliisat. Sama konsepti kuin poliiseissa/pitsakuskeissa/ym. Vitsi kun ois kerenny tekemään tv-lupatarkastajat!
Realityidis 2: speed-dating ympäri Suomea. Ensin vaikka Vantaa. Kymmenen miestä, pari kranttua lähiomuijaa. Sitten Puumala ja kymmenen miestä, yks puuma. Vika jakso peräkainuusta, paikalla kymmenen miestä. "No, pelataanko sitten vaikka korttia?"
Sarja "I Färg biisi biisiltä" on osassa kymmenen. Levine Blanc kertoo klassikkotuotteesta joka on ilmeisesti jossain välissä poistunut Alkon valikoimasta. Raikas ja mutkaton pöytäviini joka sopii niin kalan kuin ovimatonkin kanssa siihen mihin se on tarkoitettu eli vetämään nupin sekaisin alta aikayksikön.
Nykyisin ei tarvitse rahaa hyvän musan tekemiseen, kaikilla on samat välineet ja pitää vaan osata käyttää niitä. En ole tätä mieltä mutta näin siis välillä lukee siellä täällä. Richard Ashcroft ja Ian Brown ovat tehneet hemmetin halvan kuuloiset levyt ja ei myöskään kuulosta siltä että jäbät tiimeineen ois osannu käyttää mitään välineitä mitä lähistöllä oli. Tässä Ianin esimerkki:
Rahaa ei ollut Unfinished Moneky Businessillakaan My Staria lukuunottamatta mutta jeesus se oli sata kertaa parempi. Eli ehkä mun pitää olla sit sitä mieltä että joo, pitää osata käyttää välineitä. Mutta ehkä neliraiturilla oli helpompi duunaa jännää kamaa vs. nykykamat. En tiiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti