Out of My Body - huti. Toinen uuden tuotantolinjan biiseistä joissa haetaan jotain ajanmukaisuutta jne. ja ei, ei, ei kannata. Biisin lähtö on kantria niin kuin koko levy ennen kuin tuuttaus alkaa. Tuli mieleen Keys To the World joka on mahtibiisi kaikin perin, mutta ehkä se on sitten enemmän lainaa 90-luvulta kuitenkin. Tanssittavuudesta varmaan tämä mielleyhtymä.
This Is How It Feels - osuma. Spirituaalit toimii, ei tarvii ees kummosta melodiaa koskettaakseen.
They Don't Own Me - huti. Raja on hiuksen hieno. Tässä toiston sekä melodian ja soinnutuksen vähäeleisyys puuduttaa.
Hold On - just hyvä! C'mon People osastosta, se on se ääni.
These People - lasketaan. Kantri-Rikua, oiskohan eniten siellä Human Conditions ajassa, tai emmä tiiä, onhan se eka soolo kans ihan kantria.
Everybody Needs Somebody To Hurt - osuma. Nyt on hyvä linja, ja mies malttaa toistaa. Vitsi vitsi.
Picture of You - ulkona. En muistanu ollenkaan miten tää menee, ja kun lunttasin tässä kirjoittaessa niin tää on taas näitä toiston väärällä puolella kulkevia minun teekokoelmissa.
Black Lines - sisällä. Anna Richardille C ja pari mollisointua niin kyynel tirahtaa.
Ain't The Future So Bright - aika paha. Olenko sitten albumin uuvuttama vai miten sunshinet ja numbit ottaa korvasta. Oliks tässä se when will we ever learn life ain't just about the pain? Ja vähän moderneja ääniäkin, buu.
Songs of Experience - ohi. A-osa vielä kelpaa, mutta sitten kun ei lähde ja kertsissä on tök-tök-rytmittelyä niin...
5/10 osumatarkkuus. Suhteellisuudentajua kaivataaan, saman verran kelpuutin alkuun myös ekalta ja tokalta soololta. Saa nähdä peittoaako ääni pikku hiljaa näitä mussutuksia, annan tilaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti