It's the end of Rumba as we know it

and I feel fine.

Oleellisin lehden tilasta ja tilanteesta on sanottu täällä. Vähän tuossa vitsailtiin, että pitääkö lukea kohta Suea, no ei tarvitse sitäkään.

Oma suomalaisten musiikkilehtien tilaajahistoriani alkoi vuonna 1992 Soundin puolella ja Rumbaan vaihdoin (silmäys kirjahyllyyn) 2005. Oikeastaan siksi, että Soundi oli Tamperelainen setälehti jossa hyvää oli lähinnä Tero Alanko, ja Rumba oli räväkkä ja hauskasti kirjoitettu musiikin Pahkasika. Sitten jossain kohtaa kansiin alkoi eksyä väärää porukkaa. Ja lopulta lehden sisällä ei ollut juuri mitään, mikä tuntuisi miltään.

Paremmin menee kun avaa joka toinen viikko lehden vanhimmasta päästä. Tästä näkökulmasta voisikin kirjoittaa jotain positiivista seuraavaksi. Mutta tällä kertaa:

Pettymyksiä

Ei saanut cdon toimitettua Make Uppia. Viiden euron kuponkinsa voivat säästää jollekin joka tätä pelleilyä paremmin jaksaa. Pettymys nro 2: Rumba muuttuu viisinumeroiseksi. Onko tästä kerrottu jotain tarkempaa kuin mitä laskuerittelystäni voin lukea? Noh, tästä lisää siinä tapauksessa että jaksan päättää tilaukseni. Jatkossa tulee varmaan enemmän tekstiä siitä ettei musiikki kiinnosta eikä sängystä nouseminenkaan oikein huvita ja kihti iski ja

Tämä nyt esimerkiksi on hyvä, kirjottakaa aasit siitä:

Tai tästä:

Mutta tietysti voitte pistää Arttu Wiskarista lisää dataa kehiin, siinä on tosi hyvä esimerkki jannusta, josta musiikkilehdistä rahaa maksavat ihmiset eivät saa tarpeekseen.

Chelsea Girl

Mitäs hittoa:

Luulin että nyt lähtee Håkanin Jag Har Varit I Alla Städer, mutta olikin tämmöinen sivistysaukko. Håkanin biisit on tunnetusti usein joltain osin semmosia muunnelmia, eli ei mitään uutta siinä mielessä. Tästä hyppäsi vielä Belle & Sebastian korvaan, semmonen kohta missä lauletaan jotain "stayed and played with yourself" - mielestäni punaselta levyltä, mutta enpä päässyt tähän enää kiinni => EDIT nimibiisihän se oli.

Tän biisin tekijä on rikoksista ihmiskuntaa vastaan (Take It Easy jne.) tuomittu Jackson Browne, kyllähän sieltä löytyy kun raaputtaa. Pitäskö testailla Eltonia tai Gene Simmonsin sooloa tai jotain, mistä sitä näköjään tietää...

cdoff

Jos ette toimita mun Make Up kokoelmaa niin voe voe. Kaadan puljunne yhden miehen boikotilla. Virallisesti käytän vain kivijalkakauppoja ja reilun kaupan banaaneja mutta kiireinen mies joskus erehtyy.

Yks ruotsikokoelma tuli mutta sekin on ihan kökkö lukuun ottamatta Jensiä Håkania El Perroa jne mitkä mulla jo oli. No tää oli kyllä kova:

Wikipedian mukaan aloittivat 90-luvun alussa Nirvana cover-bändinä. Tämä kuulostaa perin tutulta...

Paras bändi jonka tuotannosta omistan vain kokoelmalevyn

on R.E.M. Suhteeni bändiin on pitkä mutta poikkeaa jostain kumman syystä totutusta kaavasta johon kuuluu levyjen omistaminen. Ensikosketus oli Shiny Happy People, ensimmäisten VHS nauhoitusteni joukossa. Tästä pentu tykkäsi. Sitten seurasi hiukan taukoa, kunnes yläasteella nauhoittelin alkuaikojen biisejä kasetille. Paljon niitä myös kuuntelin, jotkut kappaleet tuovat välittömästi mieleen esimerkiksi tietyn tietokonepelin. Driver 8 ja silleen.

Tästä seurasi ensimmäisen ostos New Adventures in Hi-Fi, joka päätyi divariin huonoutensa vuoksi. Oh no. Tämän jälkeen en laittanut itse heidän kappaleitansa soimaan varmaan ikinä, mutta aina kun jossain semmoinen soi, ja aika useinhan näitä kuulee, totesin että on kyllä loistavaa kamaa. Ehkä Idlewild vei sen paikan mikä Rempulalle olisi kuulunut. Kuka tietää vaikka junioriminä olisi ollut väärässä tuosta Hi-Fistäkin? No, ostin kuitenkin vain kattavan kokoelman Part [sitä tätä tuota].

Tässä esimerkki puhtaasta kullasta:

Näin mennään kertsiin. Ja mikä kertsi, tää menee parikyt kertaa päivässä helposti.

Open Soul

Ainakin yksi mahdollisuus jengillä vielä jäljellä, sunnuntai 21.9 Sture Jazz Barissa Jukka Vakion Open Soul ilta. Mies vetää soulia, mikä on hieno homma itsessään, mutta illassa on kyse enemmästä. Frendien hehkuttamisessa on aina vähän jotain epäilyttävää, mutta tonne kannattaa oikeesti mennä toteamaan tilanne. Kyse ei ole soolokeikasta, ei jameista, vaan jotain elastisempaa tolta väliltä ja... mee sinne.

Eilen tuli Allanilta huikeaa settiä, en muistanutkaan miten hyviä ja hauskoja biisejä ne karuudessaan on. Dennis aina kova. Ja sit Jukalta kaksi erikseen nostettavaa vetoa, Naispaholainen ja Man In the Mirror. Aika ja paikka unohtu, huikeaa meininkiä. Go Jukka go!

Odottavan aika

on kestoltaan suhteellinen.