Oleellisin lehden tilasta ja tilanteesta on sanottu täällä. Vähän tuossa vitsailtiin, että pitääkö lukea kohta Suea, no ei tarvitse sitäkään.
Oma suomalaisten musiikkilehtien tilaajahistoriani alkoi vuonna 1992 Soundin puolella ja Rumbaan vaihdoin (silmäys kirjahyllyyn) 2005. Oikeastaan siksi, että Soundi oli Tamperelainen setälehti jossa hyvää oli lähinnä Tero Alanko, ja Rumba oli räväkkä ja hauskasti kirjoitettu musiikin Pahkasika. Sitten jossain kohtaa kansiin alkoi eksyä väärää porukkaa. Ja lopulta lehden sisällä ei ollut juuri mitään, mikä tuntuisi miltään.
Paremmin menee kun avaa joka toinen viikko lehden vanhimmasta päästä. Tästä näkökulmasta voisikin kirjoittaa jotain positiivista seuraavaksi. Mutta tällä kertaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti