90-luvun alussa Norrköpingissä sain kunnian seurata etäältä black metal ilmiön syntyä. Itse olin nössö G'N'R-nuori kun muutamaa vuotta vanhemmat kavereideni tutut samasta koulusta olivat jo paholaisen pauloissa. Minullekin kertoiltiin musiikista, esimerkiksi tähän tapaan: introna kirkon kellot ja joululaulut tms. ja sit lähtee tykitys hekoheko. Myytti yhden tyypin itsarista oli varmaan se kovin juttu, tarina taisi aluksi mennä niin että se oli tehnyt musiikkivideon, jonka lopuksi pamahtaa. Taisi olla rikkinäisen puhelimen versio Per Deadista.
Tämä oli tietysti itsessään jo kymmenvuotiaasta kovin jännittävää. Mutta sitten oli tosiaan vielä nämä isot pojat, jotka mellastivat yläasteen puolella. Jäbät mm. valoivat muutaman kilon painoiset väärinpäinristit, mutta kun ne olivat vähän epäkäytännöllisiä koristautumismielessä, niin pommittivat sitten koulun kaappeja niillä. Huhuttiin myös jostain kirveshipasta ja hautuumaalla rellestämisestä. Yöllä tuhannen asukkaan kerrostaloyhtiössä stereot tuuttasivat bläkymusaa täysillä, siis nupit kello viidessä. Ilmeisesti jutut olivat pääosin tosia.
Eräs luokkakuva oli jäänyt mieleen, Hakolan Mika veti corpsepaintit naamalla ysillä. Päätin googlailla hieman. Linja on pitänyt, Ofermod niminen bändi on pystyssä, ja meno paikoitellen huuruista (wikipedian artikkelin mukaan nauhoitukset keskeytyvät linnareissuihin jne). Hakolalla oli ihan normipäivänä luotivyöt ym. messissä, Mardukin keikoista puhui ja silleen. Ja jonain päivänä jahtasi minua leikkimielisesti ympäri koulun pihapöytää. Oi niitä aikoja.
Tätä olen paljon pohdiskellut, että minkälainen musailmiö pitäisi nyt olla, jotta nuoret saisivat siitä vastaavassa määrin kicksejä? Ihan arvioimatta ilmiötä hyvä/huono-akselilla, johonkin saumaan tuo on osunut todella hyvin. Nykyaikana kun artistien oletetaan olevan Facebookissa mainostamassa keikkoja ja netti tuo kaikki juorut kaikille, niin onhan vastaavan mystiikan luominen tietysti paljon hankalampaa. Tai ehkä näitä ilmiöitä on, mutta minä en niistä vanhana kääpänä tiedä!
P.S. Tämä nauratti kovin. Tuolloin oli tapana koekuunnella levyjä musiikkiliikkeessä. Muistaakseni se oli Tomi, joka päätteli Their Satanic Majesties Requestin olevan jotain tosi rajua matskua, kansi jäi vissiin näkemättä. Joitain minuutteja odotteli että intron vitsi loppuisi, ja tajusi sitten että eihän tää lähde. Tosi myrtyneenä kertoi kokemuksesta... RIP.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti