Noel Gallagher

Sankarini ratsastaa jälleen!

Tutulta kuulostaa tietysti, mutta toisin kuin ekalla soololla, jota en kuuntele koskaan, nyt homma toimii. Ekalla rundilla tuli seuraavia assosiaatioita:

In the Heat of the Moment - säkkärissä My Big Mouthia? Remix korostaa yhteyttä Verven All In the Mindiin.
The Girl With X-Ray Eyes - Masterplania lainataan hienosti, kierto menee ristiin. Nimen linkkasin Girl With the Dirty Shirttiin kun haen BHN-yhteyksiä, huomaat trendin kohta.
Lock All the Doors - Morning Glory, kitara kikka ja säkkärin soinnutkin. Hyvä biisi.
The Dying of the Light - Kertsissä tekee mieli vetää Ashcroftin Keys To the Worldia. Voishan tähän sointukulkuun vetää vaikka mitä, mutta tunnelma on juuri tuo.
The Right Stuff - hyvä että AA on mukana levyllä, ja tätä dissaamatta ehkä ihan fiksua ettei kuitenkaan koko levyä.
While the Song Remains the Same - En ees tähän hätään muista biisiä mutta nimestä pisteitä, While My + Zeppelin.
The Mexican - Säkkäri My Big Mouth, ja Dig Out Your Soulin joku juttu kans pyrkii mieleen.
We Can't Go Back - kunnon poikabändimeininki. Ei vaan, enemmän Be Here Now, säkkäri on ihan I Hope, I Think, I Know. Kertsi on suoraan jonkun toisen biisi, mutta mahtava 97 meininki koko ajan.
Bus Stop - Ei kun Ballad of the Mighty I.

Tossa linkatussa mennään mm. It's Getting Better Maniin. Osa on rippauksia, osa kierrätyksiä, osa vaan viittauksia. Revolution Song on varmaan jostain Oasis-demoista. Tää on kokonaan hyvä juttu, kiitos Noel.

A Quick One

While He's Away. Bloggailun aloituksen jälkeen olen nyt tehnyt kyseenalaisen ennätyksen: kalenterikuukausi ilman merkintöjä. Tämä kertoo monesta asiasta. A) minulla ei ole älypuhelinta B) käyn töissä ja siellä on hommia C) himassakin on jotain hommia D) muutenkin olen onnistunut käyttämään aikaani muulla tavalla, hyödyllisesti? Sitä en lähde arvailemaan.

No, kuitenkin. Olen ostanut levyjä, paljon levyjä. Osa hyviä, osa ok, ja vähän skeidaakin (BJM - My Bloody Underground, arvosana miinus ääretön). Joukossa on ollut yksi täysosuma:

Who on aina ollut mulle singlebändi + Circles, täysin turhaan. Juuri tähän aikaan bändi oli hyväntuulinen kuin Beach Boys, Disguises kääntyy yhestä kohasta mulla aina You're So Good To Meksi:

 

Kokonaan hyvä levy, hookkeja ei toisteta liikaa, falsetit pyörii nuotin ympärillä, kaikki on tehneet biisejä ja meininki on juuri niin sekopäistä. Keithin I Need You voisi olla Kinks-cover:

Til the End of the Day mielessäin. Bonus-biisi In the City taas lainaa mukavasti Runawayta. Haluan Moonin kuteet.

Ruotsissa on taas kova meno

Vitsi että osu hienosti yks biisi:

Ohjelma on På Spåret, jonka uusinnat pyörii femmalla. Sieltä opettelen matkailuruotsia mutta joo pääpaino on kyllä tässä musassa. Aiemman blogin puolella tätä jo hehkutin eikä mikään ole muuttunut. Hieno tilaisuus bändille päästä tekemään suosikkibiiseistään jekkusovituksia ja ilmeisen hyvällä prosentilla solistivieraat myös lähtee messiin, sen verran kovia nimiä yleensä on. Ebbot tulee perjantaina!

On tässä yksi jos toinenkin musahomma josta olen innoissani, mutta täällä päivitystahti on ollut... vetelä. Pitkälti se johtuu siitä, etten ole juurikaan internetin äärellä. Älyttömin on Jensin setti:



Näitä tulee lupauksen (joka toistaiseksi on pitänyt) mukaisesti yksi viikossa koko vuoden ajan. Nämä ovat luonteeltaan erilaisia biisejä siten, että näitä ei ole hinkattu miltään osin. Ja juuri siitä kamasta mä pidän eniten! Kuulunhan "eka demo oli paras" koulukuntaan.

Odotan toki albumia edelleen, mutta nyt en pakahdu. Teit Jens karhunpalveluksen tässä mielessä. Nöyrä kiitos.

Open Soul ja mä

Tuolla 11.1. Oottelen jo innolla, blue eyed soul... Sain Fuzzy Logicin nyt hommattua cd:nä, grrreit

 

EDIT: meitsin showtime 20.30, itse tapahtuma alkaa klo 19.

Kirjastosta kasetille

Siinä metodi jolla teininä kokeiltiin mikä toimii ja mikä ei. Hyviä juttuja soitettiin uudestaan ja huonojen päälle äänitettiin, kasettihyllyni tulisi olla priimaa. Ei se tietty ole, kun musiikkimakuni lähestyessä nykyistä muotoaan kotiimme saapui kirjoittava cd-asema. Nauhaläjästä löytyy kuitenkin esim. seuraava helmi:

Ja tietty tää siinä toisella puolella:

Ovat itselleni ajankohtaisia kun olen suunnannut tähän suuntaan noin niin kuin fiiliksen puolesta. Tai kuvittelen näillä jäbillä olleen aika simppeli lähestymistapa musan säveltämiseen, sanoittamiseen ja äänittämiseen. Semmonen että pistetään ideat nopeasti ylös silloin kun ne on hyviä ja huonot dumataan eikä kehitellä vaikka ois tarttuva tms. Ja ideoiden alkulähde fuzzy logic. Hatusta vaan silloin kun siltä tuntuu, just sitä mitä sattuu tulemaan. Pitääkin hommata nää cd:nä. Eikä sitten cdon:ista.

Pikku BM-tarina

Piffin yli 50-sivuinen "black metal tarinat" keskustelu innosti muistelemaan 90-luvun alkua. Oma tarinani ei maantieteen puolesta sovi tuohon ketjuun joten tässä tulee:

90-luvun alussa Norrköpingissä sain kunnian seurata etäältä black metal ilmiön syntyä. Itse olin nössö G'N'R-nuori kun muutamaa vuotta vanhemmat kavereideni tutut samasta koulusta olivat jo paholaisen pauloissa. Minullekin kertoiltiin musiikista, esimerkiksi tähän tapaan: introna kirkon kellot ja joululaulut tms. ja sit lähtee tykitys hekoheko. Myytti yhden tyypin itsarista oli varmaan se kovin juttu, tarina taisi aluksi mennä niin että se oli tehnyt musiikkivideon, jonka lopuksi pamahtaa. Taisi olla rikkinäisen puhelimen versio Per Deadista.

Tämä oli tietysti itsessään jo kymmenvuotiaasta kovin jännittävää. Mutta sitten oli tosiaan vielä nämä isot pojat, jotka mellastivat yläasteen puolella. Jäbät mm. valoivat muutaman kilon painoiset väärinpäinristit, mutta kun ne olivat vähän epäkäytännöllisiä koristautumismielessä, niin pommittivat sitten koulun kaappeja niillä. Huhuttiin myös jostain kirveshipasta ja hautuumaalla rellestämisestä. Yöllä tuhannen asukkaan kerrostaloyhtiössä stereot tuuttasivat bläkymusaa täysillä, siis nupit kello viidessä. Ilmeisesti jutut olivat pääosin tosia.

Eräs luokkakuva oli jäänyt mieleen, Hakolan Mika veti corpsepaintit naamalla ysillä. Päätin googlailla hieman. Linja on pitänyt, Ofermod niminen bändi on pystyssä, ja meno paikoitellen huuruista (wikipedian artikkelin mukaan nauhoitukset keskeytyvät linnareissuihin jne). Hakolalla oli ihan normipäivänä luotivyöt ym. messissä, Mardukin keikoista puhui ja silleen. Ja jonain päivänä jahtasi minua leikkimielisesti ympäri koulun pihapöytää. Oi niitä aikoja.

Tätä olen paljon pohdiskellut, että minkälainen musailmiö pitäisi nyt olla, jotta nuoret saisivat siitä vastaavassa määrin kicksejä? Ihan arvioimatta ilmiötä hyvä/huono-akselilla, johonkin saumaan tuo on osunut todella hyvin. Nykyaikana kun artistien oletetaan olevan Facebookissa mainostamassa keikkoja ja netti tuo kaikki juorut kaikille, niin onhan vastaavan mystiikan luominen tietysti paljon hankalampaa. Tai ehkä näitä ilmiöitä on, mutta minä en niistä vanhana kääpänä tiedä!

P.S. Tämä nauratti kovin. Tuolloin oli tapana koekuunnella levyjä musiikkiliikkeessä. Muistaakseni se oli Tomi, joka päätteli Their Satanic Majesties Requestin olevan jotain tosi rajua matskua, kansi jäi vissiin näkemättä. Joitain minuutteja odotteli että intron vitsi loppuisi, ja tajusi sitten että eihän tää lähde. Tosi myrtyneenä kertoi kokemuksesta... RIP.

Tässä sitä positiivisuutta

Hymyile peiliin ja jos ei koko maailma niin ainakin joku hymyilee kanssasi. Aiempaa tekstiäni tarkentaakseni Rumban tilaus alkoi kohdallani tarkalleen numerosta 22/04. Kannessa nuori Ruudolf, Husky Rescue ja Ed Harcourt. Kaapo lähti Voltasin kanssa Global Battle of Bandsin finaaliin Lontooseen, tästä mielikuvasta on törkeän pitkä matka Voice of Finlandiin. Lehdessä oli juttuja Earliesista, Detroit Cobrasista ja Wojciechista, singlearvioissa Mando Diaon Clean Town käynnistyy vertauksella Broder Danielin julmaan kaupunkiin... ai että!

Minä, metro ja tämä albumi kannettavassa CD-soittimessa. Minä ja "toimisto" (mikähän Imroz silloin oli nimeltään?), minä ja Indian Villa. Minä ja kaikki ne tyypit jotka kuvioissa pyöri. Nastaa!